Sunnuntaina avattiin Seurasaaren Joulupolku mukavassa säässä. Hippusen luntakin oli satanut yöllä, joten tiet olivat valkoiset ja maassakin oli vähän valkoista lunta. Sää suosi.

Olin jo viime vuonna aikeissa tulla tekemään osuuteni Joulupolulle, mutta sairastuin juuri silloin kun olisi pitänyt lähteä. Harmitti! Tänä vuonna sitten onnistuin lähtemään ja tekemään sen, mitä olin luvannut. Jotakin piti tehdä kuitenkin kotona ennen lähtöä. Piti kaataa iso koivu. Siihen hommaan valikoitui naapurini ja serkkuni Reijo. Sää oli puun kaatamiselle paras mahdollinen, aurinkoinen pakkasaamu. Puusta tehtiin puuhirvien aihiot: päitä, jalkoja, vartaloita, sarvia ja tietysti myös vartalot. Seuraavaksi Timo joutui remmiin; hänellä oli sopiva pora, jolla porasimme tarvittavat kolot. Nyt minulla oli siis muuten tarvittavat aihiot, mutta piti vielä porata sarvien paikat, sahata jalat sopiviksi ja valita hännät. Tarvittiin vielä ystäväni Pete reiäntekoon; häntäpaikatkin piti saada tehtyä. Naapurini Antero lupasi kotimatkallaan kuljettaa aihiot Seurasaareen. Puuhirvet lähtivät matkaan viikkoa ennen Joulupolun tekoa.

Perjantai-aamuna kulkiessani Seurasaaren poluilla tapasin Joulupolun päätontun Elina Heinäsen. Hän oli järjestänyt lyhtykotien pystytysavuksi Esa Kukkolan. Kotarungot olivat pystyssä yllättävän nopeasti perjantaina jo heti puolenpäivän jälkeen. Siitä kiitokset Esalle. Sen päivän hommia oli vielä harsojen leikkaaminen sopiviksi paloiksi ja lauantaina sitten ”pukemaan” lyhtykodat. Oli hieno sää. Olin pelännyt, että tuulee, sataa, myrskyää, sataa lunta ja että on valtavan kylmä. Oli vain todella hie no sää. Olin kuitenkin pukenut päälleni monta kerrosta lämpimiä vaatteita ja päällimmäiseksi vielä kaniturkin. Ei tullut kylmä, eikä kuuma. Seurasaaressa kuljeskeli koiranulkoiluttajia ja turisteja, joiden kanssa juttelin tuon tuosta. Päivä oli mielenkiintoinen jo lauantaina. Taigahirvetkin muuttuivat poroiksi heti alusta asti. Kun on kotoisin Porosalmelta, ikiaikaisilta lappalaisten asuinsijoilta, teet mitä teet, se muuntuu paikan henkeen.

Sunnuntaiaamuksi jäi vielä muutaman harson kiinnittäminen ja kynttilöiden sytyttäminen. Sillan luona pari lyhtykotaa olivat kovilla; tuulta oli jonkinverran. Ohikulkiessani yritin sulkea ns. oven, mutta se repsotti harmittavasti. Sisällä saaressa kodat olivat turvassa. Ja Joulupolulla kulkijoita riitti. En ollut paikalla kuin pari tuntia; piti lähteä jatkamaan matkaa. Nyt vähän harmittaa, kun olin sopinut lähteväni pois liian aikaisin. Olisi kannattanut jäädä tapaamaan vaeltajia.

Lupasin laittaa muutaman kuvan tähän blogiini. Valitettavasti ennätin ottaa vain muutaman kuvan  ja jotkut niistäkin olivat heilahtaneet pahasti. Tässä on kuitenkin muutama. Kiitän kaikkia ystäviäni avusta, samoin kuin Seurasaaren Joulupolun työryhmää; oli valtava ilo työskennellä kanssanne. Ja työ palkitsi paikan päällä meidät kaikkiruhtinaallisesti.

Eilen olin Savonlinnan Fotokerhon kokouksessa. Oli todella upea ilta, kun kerhomme jäsen näytti perhoskuviaan ja opimme vähän alkeita videon teosta. Onneksi on valokuvaus harrasteena. Maisema, tila, aika, valo, mielentila, kohde jne. kaikki vaikuttavat valokuvan syntyyn. Perhoskuvia katsellessa tuntui ihanalta; ei ollut kiirettä, kuten ei ollut ollut kuvaajallakaan. Vieläkin on mukava mieli.

Laitanpa omankin kuvan tähän elokuulta, tältä syksyltä. Oli hieno syksy lämpimän kesän jälkeen. Vankikallion takana illan kajo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

rakennettiin 1990-luvulla.  Porosalmen kylätoimikunnan jäsenten ja kunnan avustuksen avulla pystytettiin myös näkötorni. Geologit kertoivat Porosalmen kallioiden ikiaikaisesta historiasta ja poluilla kävelimme varoen vahingoittamasta luontoa. Koululaiset saivat mahtavan tietopaketin Suomen maaperän historiasta ja kirkonkylälle rakennettin hieno näyttely, joka sekin on kuopattu

Valitettavasti geologinen luontopolkukin on nyt muisto vain. Eilen kävellessämme alueella totesimme polun tuhon. Porosalmen hienoin kallio, jossa kasvoi harvinaisia kasveja kuten vuorimunkkia,  suoranainen aarre, oli rakennettu täyteen aurinkopaneeleita. Geologisen näyttelyn taulu oli sysätty maahan. Taulussa luki ”Alati muuttuva maisema”? Kuin pilkaksi. Maisema paikalta Haukivedelle ja Pirunkirkkovuorelle oli tuhottu. Entiset aidot polut olivat murskattu isoilla traktorin pyörillä. Korvaamaton oli tapahtunut. Me emme koskaan näe enää näiden kallioiden kauneutta. Muutoinkin on melkein mahdoton löytää jälkiä geologisesta luontopolusta ellei tunne maastoa. Ja polun loppupuoli on jo ajat sitten ammuttu ja murskattu murskeeksi.

 

 

Porosalmelle rakennettiin asfalttitie ja kun se oli valmis alettiin puhua sähköistämisestä. Valot pitää saada, että on turvallisempaa. Samalla voidaankin sitten upottaa sähkökaapelit tienvarteen! Ihanaa ja tarkoituksenmukaista! Porosalmella saadaan uudistuksia koko ajan. Kiitos matkailun tarpeiden. Yksi pieni ongelma vain vaivaa. Näistä uudistuksista ei meille Porosalmen asukkaille kerrota ennenkuin jälkikäteen. Vasta sitten, kun päätökset on tehty ja/tai työt aloitettu. Puhumattakaan tarvittavien maankäyttölupien sopimuksista. Nythän taas kerran sellaisia ei muka tarvitse lainkaan allekirjoittaa. Ja jos siitä menet valittamaan, ettei ole informaatiota, olet kehityksen tiellä ja vaikea ihminen.

Olisi ihan mukava tietää, kuinka päättäjät suhtautuisivat oman kylänsä massiiviseen muuttamiseen; omien alueidensa käyttämiseen luvatta; turismin kasvuun. Porosalmi on pieni kylä. Se on vuosisatoja kuulunut Heiskasille ja nyt tänne rakennetaan ja rakennetaan erilaisia turistikohteita. Tämä on muidenkin Heiskasten reviiriä eikä vain matkailuyrittäjien. Meillä on syviä tunteita erilaisiin paikkoihin, joista olemme olleet ylpeitä. Nyt ne ovat vain turistien käytössä tai kai sitä voi mennä jos maksaa taksan mukaan.

Olemme ehdottaneet vaikka kuinka monta kertaa, että kyläläisille järjestettäisiin informaatioilta tai päivä, jossa yrittäjät ja kunnan edustajat kertoisivat tulevasta. Tätä ei tapahdu. Kuitenkin sanotaan ja tiedetään, että ihmisten mielipiteiden kuuleminen ja asioista tiedottaminen ajoissa antaa paremmat edellytykset muutokselle mille tahansa projektille.