Kategoria arkisto »Yleinen «

Eilen olin Savonlinnan Fotokerhon kokouksessa. Oli todella upea ilta, kun kerhomme jäsen näytti perhoskuviaan ja opimme vähän alkeita videon teosta. Onneksi on valokuvaus harrasteena. Maisema, tila, aika, valo, mielentila, kohde jne. kaikki vaikuttavat valokuvan syntyyn. Perhoskuvia katsellessa tuntui ihanalta; ei ollut kiirettä, kuten ei ollut ollut kuvaajallakaan. Vieläkin on mukava mieli.

Laitanpa omankin kuvan tähän elokuulta, tältä syksyltä. Oli hieno syksy lämpimän kesän jälkeen. Vankikallion takana illan kajo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

rakennettiin 1990-luvulla.  Porosalmen kylätoimikunnan jäsenten ja kunnan avustuksen avulla pystytettiin myös näkötorni. Geologit kertoivat Porosalmen kallioiden ikiaikaisesta historiasta ja poluilla kävelimme varoen vahingoittamasta luontoa. Koululaiset saivat mahtavan tietopaketin Suomen maaperän historiasta ja kirkonkylälle rakennettin hieno näyttely, joka sekin on kuopattu

Valitettavasti geologinen luontopolkukin on nyt muisto vain. Eilen kävellessämme alueella totesimme polun tuhon. Porosalmen hienoin kallio, jossa kasvoi harvinaisia kasveja kuten vuorimunkkia,  suoranainen aarre, oli rakennettu täyteen aurinkopaneeleita. Geologisen näyttelyn taulu oli sysätty maahan. Taulussa luki ”Alati muuttuva maisema”? Kuin pilkaksi. Maisema paikalta Haukivedelle ja Pirunkirkkovuorelle oli tuhottu. Entiset aidot polut olivat murskattu isoilla traktorin pyörillä. Korvaamaton oli tapahtunut. Me emme koskaan näe enää näiden kallioiden kauneutta. Muutoinkin on melkein mahdoton löytää jälkiä geologisesta luontopolusta ellei tunne maastoa. Ja polun loppupuoli on jo ajat sitten ammuttu ja murskattu murskeeksi.

 

 

Porosalmelle rakennettiin asfalttitie ja kun se oli valmis alettiin puhua sähköistämisestä. Valot pitää saada, että on turvallisempaa. Samalla voidaankin sitten upottaa sähkökaapelit tienvarteen! Ihanaa ja tarkoituksenmukaista! Porosalmella saadaan uudistuksia koko ajan. Kiitos matkailun tarpeiden. Yksi pieni ongelma vain vaivaa. Näistä uudistuksista ei meille Porosalmen asukkaille kerrota ennenkuin jälkikäteen. Vasta sitten, kun päätökset on tehty ja/tai työt aloitettu. Puhumattakaan tarvittavien maankäyttölupien sopimuksista. Nythän taas kerran sellaisia ei muka tarvitse lainkaan allekirjoittaa. Ja jos siitä menet valittamaan, ettei ole informaatiota, olet kehityksen tiellä ja vaikea ihminen.

Olisi ihan mukava tietää, kuinka päättäjät suhtautuisivat oman kylänsä massiiviseen muuttamiseen; omien alueidensa käyttämiseen luvatta; turismin kasvuun. Porosalmi on pieni kylä. Se on vuosisatoja kuulunut Heiskasille ja nyt tänne rakennetaan ja rakennetaan erilaisia turistikohteita. Tämä on muidenkin Heiskasten reviiriä eikä vain matkailuyrittäjien. Meillä on syviä tunteita erilaisiin paikkoihin, joista olemme olleet ylpeitä. Nyt ne ovat vain turistien käytössä tai kai sitä voi mennä jos maksaa taksan mukaan.

Olemme ehdottaneet vaikka kuinka monta kertaa, että kyläläisille järjestettäisiin informaatioilta tai päivä, jossa yrittäjät ja kunnan edustajat kertoisivat tulevasta. Tätä ei tapahdu. Kuitenkin sanotaan ja tiedetään, että ihmisten mielipiteiden kuuleminen ja asioista tiedottaminen ajoissa antaa paremmat edellytykset muutokselle mille tahansa projektille.

Eilen näin valkohäntäpeuran vasoineen kasvimaan tuntumassa. Vasoja oli peräti kolme. Olen nähnyt niiden jälkiä porkkanapenkissä ja perunamaalla. Naatit on myös syöty, mutta eilen illalla näin ne ensimmäisen kerran ihan itse. Alkukesällä ihmettelin makuupaikkojen runsautta aitan takana mäessä – nyt en enää. Niitä on oikeasti neljä. Ne söivät mansikat raakileineen ja ovat nyt omenapuidenkin kimpussa. Mutta mitäpä tehdä?

Viime viikolla siivoilin rantojani; niittelin ruokokasvustoja ja puhdistin uimapaikkaa kasvien juurista. Näin kolme rantakäärmettä. Kaksi lähti laiturin alta uimaan. Toinen oli valtavan iso, toinen aika pieni kuten kolmaskin. Siinä ne uivat rannan tuntumassa sitten myöhemminkin. Olinkohan sotkenut heidän asuinsijojansa jotenkin? Harmittaa, ettei kamera ollut  mukana, kun ne kaksi uivat yhtäaikaa laiturin tuntumassa. Olisihan siitä voinut tulla aika hieno kuva.

Edellisellä viikolla olin samoissa rantahommissa, kun outoa ääntelyä alkoi kuulua eri puolilta rantaa. Ensin ilmaantui näkyviin emominkki. Se pyöri hätääntyneenä siellä täällä, kun poikaset viestittivät itsestään. Niidenkin sija oli ilmeisesti ollut rantani pöheiköissä. Minkiltä ne vaikuttivat – melkein mustia otuksia mutta varmaanhan se ei ollut. Majavakin on vieraillut rannoillani; se on käynyt keräilemässä ulpukan juuristoja ja koonnut ne ruovikkoon piiloon. Liekö jo käynyt viemässä pesäänsä talven tarpeiksi?

Alkukesästä autotallissani oli käyty taas kerran. Tällä kertaa ”pihasiepon” kynsiin joutui mm. vanhat uunin luukut. ”Pihasieppo” vaanii poissaolojani, ja kun en ole kotona, hän käy tarkistamassa, mitä voisi kähveltää. Erityisesti kiinnostaa vanha sälä, kuten työkalut. Ja varsinkin metsä- ja rakennuskalut. Mennenevätkö rekvisiitaksi vai käytetäänkö niitä vanhoja kaluja oikein työntekoon? ”Porosalmen pihasiepoista” on puhuttu iät ja ajat; tavarat tuntuvat olevan joillekin henkilöille yhteisiä. Olen tehnyt ilmoituksen poliisille. Tietysti! ja aluetta valvoo nykyään kamerat. Muutama kärpänen yhtäaikaa: oikeat eläimet pihallani ja sitten ne ”siepot” samaan riistakameraan.