Arkisto » toukokuu 24th, 2012«
Voiko nyt puhua loppusilauksesta, kun homma on vielä pahasti kesken? Maalaus on kuitenkin jo silaamisen puolella. Talossa on ollut nauloja, piikkejä, niinkuin isäni sanoisi, riittämiin. Ja kun revit viisi tuumaisen irti, reikä siihen jää. No, miten reiistä selvitään helposti? Liimalla ja paperilla esimerkiksi. Tänään makulatuuripaperi ja ”erikeepperi” otettiin avuksi. Seinät alkoivat näyttää heti siistimmiltä. Siihen kun päälle paikkomaalataan, ei heti erota uudesta?
Ostin kurppikseltä maton ja sohvan. Pehmeyttä ja herkkyyttä grunge-tyyliin. Matto oli kuin tehty näyttelyn henkeen ja sohvassa on tekijänsä tarkkuuta ja herkkyyttä. Taigaan ne sopivat kuin nakutettu. Vielä kun löytäisi eteiseen henkevän peilin – sillä hattuhyllyistä ei ole puutetta. Niitä on joka lähtöön.
Olenko kertonut, että meillä on maalaismeininkiä tulossa? Kuka muistaa vielä ajat, jolloin pääsi rapsuttamaan lehmiä ja sikoja kotipihassaan? Kanat kaakattivat ja tekivät pesiään karviaismarjapensaiden alle. Ja niitä munia etsittiin kaikkialta. Keraamikkomme Sari Kouki niitä kanojakin loihtii…