Arkisto » tammikuu 22nd, 2013«
Olen taas tavannut taiga-hirvet uusissa seikkailuissa. Lupasin taannoin kertoa heidän tarinansa alkutaipaleen Tässä kaiken alku, joka alkoi juhannuskokkotalkoissa. Makailin täysin uupuneena havukasalla ja katselin taivaalle, kun näin isojen mäntyjen oksat silhuetteina taivasta vasten. Nehän ovat kuin hirven sarvet! Lamppu syttyi päässäni ja tiesin keksineeni jotakin uutta. Sitä en silloin tiennyt, että myös Aleksis Kivi oli nähnyt saman.
Siispä kehittelin ensimmäisen hirvieläimeni, jonka asettelin kesäkahvilani Taigan pihalle kesällä 1995. Olin lötytänyt metsästä hirven kallon, jonka pesin ja toin Taigan kaappiin. Näytin sitä lapsille suurena ihmeenä ja se olikin jännittävää kaikista. Seuraavan talven aikana kehittelin ideaa eteenpäin. Naapurinani metsässä asui kesyhkö hirviemo, joka sai joka vuosi kaksi vasaa. Ne kuljeskelivat talojen ympäristössä ja tulivat monta kertaa metsässä vastaan. Juttelin hirville usein tavatessani. Saatoin tulla aika lähelle, eivätkä ne lähteneet pois. Kaikkein kummallisinta oli, että ne olivat uteliaita. Pihallani ammuttiin kiviä ja yht’äkkiä hirviemo vasoineen oli seuraamassa tapahtumaa. Aihe kiehtoi minua. Aloin kehitellä maalauksia taiga-hirvien elämästä. Ne olivat porukkaa, joilla oli perustarpeita. Ne eivät olleet sellaisia sarjakuvahenkilöitä, jotka tulevat sisätiloihin. Ei. Ne elivät vain ulkosalla ja niillä ehdoilla, joita Suomen luonto tarjoaa.
Kävellessäni kerran kevätrannoilla, löysin ”puuluita”. Ne olivat veden kalvamia, harmaita puupaloja, jotka synnyttivät mielessäni uuden idean. ”Lamppu syttyi”, niinkuin heti ajattelin. Taiga-hirvien esihistoria alkoi hamottua mielessäni. Siitä kuitenkin seuraavalla kerralla.