Arkisto » kesäkuu 17th, 2016«
Kevään ajan olemme yrittäneet elää melusaasteen keskellä kotikylässäni. Pihamaalla ei ole voinut kehua nauttivansa luonnon kauneudesta, koska korvat olisi pitänyt sulkea. Nyt on hiljaista. Tottuukohan siihen, kun sitä koko ajan pelkää, että kohta se kolina taas alkaa?
Juhannuksen aika on pian. Muistan, kun Helsingissä asuessani odotin Porosalmelle pääsyä ja upeaa juhannuksen juhlaa. Eräänä kesänä me lapset ja nuoret teimme kaksi kokkoa ja naapurit tulivat veneillä niiden polttamista seuraamaan. Me olimme työstämme ylpeitä.
Kyläyhdistys teki sittemmin muutaman kerran kokon keräten puita lähialueilta. Sittemmin kokon teko on siirtynyt yrittäjille eikä kokko tunnu enää samalta kuin aiemmin. Tunnelma puuttuu.
Aurinko paistaa; saa mennä ulkotöihin nauttimaan kauniista päivästä. Risukasoja syntyy; ehkäpä ne voi juhannuksena polttaa kokkona?