Arkisto » marraskuu, 2017 «

Parasta aikaa, Savonlinnan Fotokerhon ponnistelu Suomen juhlavuoden kunniaksi on tehty. Aamusella on lehdistötilaisuus ja näyttelyn tsekkaus, että kaikki on kohdallaan. Iltapäivällä ahkerat Fotokerhon naiset tulevat ja järjestävät purtavat pöytään. Avajaiset alkavat klo 18.00. Odotan innolla huomista päivää. On aina niin kiinnostavaa nähdä, miten ihmiset kokevat näyttelyt. Itselleni näyttely on tänä vuonna jo viides. Yllättävää ajatella, että sitä vielä löytyy virtaa ponnisteluun. Nyt menen valokuvillani omasta kodistani; talosta ja ympäristöstä. Onhan talo kunnioittavat sata vuotta vanha – emäntä hissuttaa perässä. Olen asunut aina vanhoissa taloissa. Ainoastaan Tapiolassa Sateenkaarella talo taisi olla 70-luvulta. Ensin asuin vanhoissa puutaloissa – kuinka monessa – n. kymmenessä – luulisin. Sitten Helsingissä asuin vanhoissa kivitaloissa – kuudessa -, ja sen jälkeen vielä sekä että. Kauemmin tässä, missä nyt asun. Tämä vanha talo voitti! Mutta kuinka kauan? Parasta aikaa kuitenkin!

 

Olivat ihanat. Ne synttärit. Muistelin myös muutamia muita syntymäpäiviä, jotka ovat jääneet muistoihini. Ensimmäisenä nousee mieleen viisivuotissynttärit, jonne tuli koko kylän väki. Sain lahjaksi kolme upeaa käsilaukkua. Kävelin pihalla yksin ja mietin, kuinka tärkeä ihminen olen, kun kaikki tulivat, jopa Iekko! Mutta ne synttärijutut; kaikki puhuivat vain Porosalmen tiestä. Ensimmäiset autot olivat jo käyneet Porosalmella ja syystäkin ukkini Johannes oli ylpeä. Iekko sen sijaan sanoi, ettei ikinä tietä tarvihe! Tässä hän oli äärettömän vääressä. Näissäkin juhlissa puhuttiin Porosalmen tiestä, koska kylän tie on asfaltoitu. Kummisetäni muisteli tienrakennusaikoja ja niitä vaivoja, joita koululaiset saivat kärsiä tullessaan Korvolin kautta kotiin. Muistan minäkin erään kerran, kun vesi oli niin korkealla, että kengät ja sukat piti ottaa jalasta ja kahlata jäisessä vedessä kouluun ja kotiin.

Seuraavat isot juhlat olivat 50-kymppiset ja sinnekin tuli koko kylän väki. Taloni joutui venymään vähän, että kaikki mahtuivat sisälle. Tiedättehän, että marraskuussa sataa aina, eikä kukaan viihdy ulkona. Juhlat olivat pitkät ja hauskat. Jotkut lähtivät pois, mutta palasivat kohta takaisin selityksenään: juhlat jäivät kesken.

Pari kertaa olen juhlinut ystävieni kanssa synttäreitä Italian auringossa Alpeilla ja nauttinut sydämeni pohjasta. Kerrankin olimme Po-joen alkulähteillä. Lähteiden läheisyydessä oli myös luola, joka oli koverrettu vuoreen suolakauppiaiden helpotukseksi aikojen alussa.

Tänä vuonna parhaat ystäväni ja joitakin läheisimpiä sukulaisia oli vieraanani. Rajattomat-konsertti edellisenä iltana, riistakeitto torilla ja lopulta syntymäpäivä olivat aika hyvä kokonaisuus. Vieraani sanoivatkin, että hyvin osataan Rantasalmella juhlat järjestää. Nyt ollaan sitten uudella kymppisellä ja toistaiseksi kaikki hyvin.