Arkisto » joulukuu 28th, 2017«

Tänään on sellainen vetinen lumen päivä. Järvi on kyllä jäätynyt, mutta jään päällä on vettä ja lunta. Vesi kastelee lumen ja se muuttuu ruskehtavaksi. Milloin järvi jäätyy kunnolla on arvoitus, koska lämpimiä päiviä on luvassa ainakin kymmenen tästäkin eteenpäin.

Mietin, kuten olen miettinyt jo monta päivää, kulunutta vuotta. Ihmisiä, joita olen tavannut; ihmisiä, joista pidän jatkuvasti. Luottamus on se sana, joka vahvistaa ihmissuhteita. Jos luottamus kärsii vaikka kerrankin; tilannetta on vaikea korjata. Rehellisyys vaatii rohkeutta. Onhan se hirveää tunnustaa olevansa väärässä; tehneensä väärin; pyytää anteeksi. Ystäväni kertoi vaikeasta äitisuhteestaan. Äiti ei näe itsessään tai käytöksessään minkäänlaista virhettä vain tytär on hankala. Minä olen saanut neuvon, jos joku alkaa hankalaksi, peräänny; ole hiljaa, kuuntele, älä provosoidu, anna mennä ohi korvien ja selviät. Sellaiselle henkilölle, joka on tietävinään vastaukset jopa toisen ongelmiin, ei auta inttää. Siitä tulee isompi soppa ja ikävämpi olo. Olen joutunut käymään tämän keskustelun läpi monta kertaa ja neuvo on aina sama; älä provosoidu, sillä ongelma ei ole sinun vaan moittijan.

Olen iloinen kuluineesta vuodesta; sain tukea tekemisilleni tarvittessani. Lähelläni oli ihmisiä, joita kutsun pelastusrenkaikseni. Heidän kanssaan, heidän avullaan, läsnäolollaan elämä tuntuu rikkaalta ja kauniilta. Kiitän heitä sydämestäni.

Hyvää Uutta Vuotta 2018!