Olen tehnyt vuosikausia työtä saadakseni kalliolleni niityn. Nyt se alkaa olla olemassa kukkaloistossaan. Olen kantanut sinne kukkapuskia, joissa kukkivat kedon kukat; istuttanut joitakin lajeja, tosin huonolla menestyksellä, toivonut uusien lajien vain ilmaantuvan. Ja niin minulla on ihailtavana niitty ja sen asukkaat.

Tähän listaan kukkia, joita niityllä kasvaa:

Ensinnäkin kielot, metsäruusu, kanerva, puolukka, mustikka, leinikkejä eri lajeja, mäkitervakko, kissankello, ketoneilikka, mäkikuisma, metsäorvokki, isomaksaruoho, keltamaksaruoho, ruusujuuri, lillukka, ojakellukka, kyläkellukka, hanhikkeja, ahomansikka, poimulehti, hiirenvirna, niitynätkelmä, valkoapila, puna-apila, maitohorsma, nokkonen, kurjenpolvi, koiranputki, kumina, ahomatara, keltamatara, ukonmansikka, lemmikki, maahumala, rohtotädyke, ratamo, harakankello, hirvenkello, siankärsämö, pietaryrtti, päivänkakkara, keltasaunio, syysmaitiainen, voikukka, huopakeltamo, metsätähti, oravanmarja, sudenmarja, vadelma…

puhumattakaan heinistä…

Niinpä niityllä vaeltavat perhoset ja muut pörriäiset niin mielellään. Pari viikkoa sitten lenteli pihalleni amiraaliperhonen. Viipyi päivän ja jatkoi matkaansa. Syksyn perhoskukkia ovat puutarhakukat, joista suosituinpia ovat aurinkotähti ja nauhukset. Joskus yhdessä kukkaryhmässä on kymmeniä perhosia ja pörriäisiä. Silloin tuntuu niin hyvältä ja olo onnelliselta.

Julkaistu 30.6.2020 | Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Niittykukat