Siitä on jo kohta 21 vuotta, kun Horatius G. Heiskanen pääsi julkisuuteen. Ensin Taidekahvila Taigan näyttelyn tutkijana ja sittemmin radion tiedetoimituksen aprillipäivän tiedehenkilönä. Edelleenkin iloitsen Horatiusta muistellessani. Teimme useita pesäpäivien souturetkiä kirkkoveneillä Horatiuksen kunniaksi, keräten samalla puuluulöytöjä Haukiveden rannoilta. Parhaita olivat hetket auringonlaskun aikaan Pikku Kaarnetin rannalla tarinoita kertoillen. Muistan yhäkin yhden ihanan illan, kun teemanamme oli käpy. Käpy aiheenamme kerroimme monta koskettavaa tarinaa toisillemme nuotion valossa, yön hiljaisuudessa.

Muistan, kun ystäväni Saara sai Horatiuksen elämänkerran käsiinsä. Hän sanoi sen olevan hauskinta ikinä ja että se on saatava radioon. Ja niin hän saikin. Saara piti viikottaisia esitelmiään antiikin ajoilta ja Horatius natsasi sitten aprillipäivänä elämänkerrallaan, jonka toinen ystäväni Juha oli loihtinut tyhjästä. Hulluinta oli se, että Saaran korkeastioppineet ystävät soittivat Saaralle ja ihmettelivät oikeasti, kuinka tutkijan elämä voi olla merkillistä.

Saahan sitä hullutella, eikö niin, mutta jos alkaa kertoa tarinoita vailla perää vaikka Porosalmesta; sitä en voi ymmärtää. Pitäisi olla sen verran munaa, että sanoo tarinan olevan fiktiota. Varsinkin, kun historia ja ihmiset, jotka täällä ovat eläneet ja elävät, yhä muistavat miten oikeastaan kaikki meni. HORATIUS HEISKANEN

Ei kommentointia.