Olipa ihana joulun aika. Saimme nauttia upeasta, talvisesta joulusäästä koko joulun ajan. Oli aika kylmiäkin päiviä, mutta eivätpä vielä harmittaneet. Tuuli, muttei kohtalokkaasti. Eino-myrsky aikoinaan riepotti mäkeäni toden teolla. Serkkuni tuli käymään kesken myrskyn ja kysyi, oletko muuten käynyt pihalla? En ollut, mutta olin kyllä kuullut tumpsahdukset. Kymmeniä puita oli kaatunut tai rikkoutunut sillä kertaa. Tiedetään siis miltä myrskytuhot tuntuvat.

Tänään lämmitin saunan. Se ei ole mökin muijalle ihan pikkujuttu. Ensin on tehtävä saunapolku; lunta oli ainakin 40cm. Sitten oli mietittävä jaksanko tehdä polun vielä avannolle asti. Jaksoin. Jää ei ole paksua, lunta on paljon ja jään päällä siitä syystä vettä. Luistelukelejä ei taida tulla?

Saunan lämmitys on sinänsä helppo juttu. Hyviä puita pesään ja kerran lisätään kunnolla ja sitten pääseekin jo saunaan. Tunsin itseni onnelliseksi. Meillä Fotokerhossa on tammikuun kuvana ”parasta elämässä”. Miten sen nyt sitten valokuvaisi? Missä kohden, kenen kanssa, millälailla? Saunassa tai saunaa lämmittämässä: kesällä tai talvella. En taida saada onnistumaan, vaikka haluaisinkin. Parasta elämässä! Eikö jokainen päivä, jonka elät, ole parasta elämässä? Miten se nyt on niin vaikea kuvata? Kertoa kuvalla? Jouluna yhteinen ruokapöytä herkkuineen; se on vuoden kierron hienoimpia hetkiä. Kalassa ja jos vielä saa jonkin kalan; sekin on hienoa. Illalla, kun on hyvä kirja luettavana; se on parasta… jne. Niin paljon ihania asioita.

Mikä oli joulunajan hienoin tapahtuma? Tähtihetki? Kyllä se oli Jorma Hynnisen, Johanna Tuomen ja Sauli Rissasen konsertti Joroisten kirkossa. Juhlallinen, tyylikäs, herkkä, komea ja vielä vaikka mitä. Kun tulimme ulos kirkosta lumisateiseen, hämärään iltaan, maisema oli elävä postikortti. Oli upeaa, että saimme sen kaiken.