Lauantaina alkoi lämmetä. Tuntuu ihanalta vielä, kun sää on lämmin. Yritin löytää eilen mustikoita ja kiersin aika lenkin, mutta niillä paikoilla ei ollut kuin piirakkamarjat. Nyt pelottaa se, että tuleekin taas polttava helle ja vadelmat kuivavat. Niitä on tulossa paljon. Viime vuonna en kerännyt yhtään mustikkaa. Onneksi oli edellisen vuoden satoa. Vadelmia sentään sain kerättyä, vaikka sää oli liian kuuma metsässä kulkemiseen.

Tämä kesä on ollut ihmeellinen kukkien kesä. Alkukesällä, kun puut kukkivat, oli melkein tukahduttavaa olla pihalla. Tuomet, joita lähiympäristössä kasvaa monia ja suuria, ovat vahvatuoksuisia. En valita. Monet hyönteiset ja pölyttäjät hyörivät koko kesän täällä, koska en niitä niittyä. Eilen katselin perhosia. Pihallani oli muutama keisarinviitta, hopeatpliä, kultahohde, sitruunaperhosia, sinisiipiä ja lukemattomia pieniä, aika tummia perhosia, joista en saanut selvää. Keisarinviitat tulivat melkein iholle. Sitten, kun nauhukset kukkivat, perhosmäärä vain lisääntyy. Kerrankin oli amiraaliperhosia kymmeniä muutamassa kukassa. Muuttolinnut vaikenivat, mutta niitty kukoistaa ja välkkyy perhosten väreissä.

Ei kommentointia.