Olen etsinyt tietoja suvustani vuosikausia, mutta minulla ei ole ollut käsissäni pitkään aikaan Heiskaset sukukirjaa. En muistanut, että siellä on kopio Hänen Keisarillisen majesteettinsa käskystä, jonka Eino Heiskanen oli hankkinut sukuseuran perustamisen aikoihin, ilmeisesti Kansallisarkistosta. Meillehän on kerrottu uutta tarinaa viime aikoina, että tsaari on lahjoittanut maat hyvää sotilaspalvelua vastaan. Kyläläisenä olen ihmetellyt kenelle Heiskaselle?, kuka tsaari? milloin?, kun lahjoituksesta ei ole ikinä kerrottu perheen muistitiedoissa, vaikka monia muita muistoja on. Mutta todellakin tällainen asiakirja löytyy , jossa Paavo Antoninpoika 1798, Niilo Antoninpoika 1803, Tahvo Niilonpoika 1796, Olli Niilonpojan leski 1798 ja leski Maria Tolvanen ja Kalle Ollinpoika 1808 ovat maksaneet kolme ruplaa 78 kopeekkaa hopeassa saadakseen tilansa perintötilaksi. Keisari, joka oli tuolloin Aleksaneri II, on antunut 8:s elokuuta 1856, Porosalmen Heiskasille perintötilaoikeuden. Laitan valokuvan mukaan asiakirjasta.

Tapasin opettajani Helsingissä. Hän on työskennellyt V.A. Heiskasen kanssa tähtitieteen parissa ja kysyi minulta, olemmeko sukua. Muistin heti, että olen käynyt hänen muistomerkillään Kangaslammilla silloin, kun sukumme kantatalossa juhlittiin 400-vuotista historiaa. Vikipediasta luin hänestä enemmän, koska en enää muistanut hänen ansioitaan.

Ajattelin jo Rauhamäessä tuolloin, kuinka vaarallista on ollut asua ja elää rajaseudulla, kun soditaan ja ryöstetään vuosikymmenestä toiseen. Kuinka on ollut mahdollista säilyttää talo saman suvun hallussa niin kauan? Rahwaan historian kirjoittajaa Perttu Immosta on kiittäminen tarkoista selvityksistä tuolta ajalta. Kuinka Heiskaset selvisivät koettelemuksista? Ehkä yksi, merkittävä syy, on ollut, ettei Porosalmelle johtanut teitä; se oli kaukana myös Karjalan talvitiestä. Porosalmi oli suuren Peonsaaren takana ”turvassa”. Karjalan talvitie oli luonnollisesti reitillä Vaahersalo-Oravi. Oraviinhan myös kuljetettiin 1850- luvulla Tuusjärvestä järvimalmia ruukin tarpeisiin talvitietä pitkin, kertovat tuusmäkeläiset.

Ei kommentointia.