Ihana kevätsää; aurinko paistaa, alkaa olla lämmintä; linnut laulavat ja jopa kuikkapari on tullut omalle lahdelleen. Mutta! Miten voit nauttia ulkonaolosta, kun joka keväinen mekkala lomakylien rakennustyömailta ylittää normaalin äänimaailman. Koronan olisi luullut hiljentävän rakentamisen. Mitä vielä! Tuli avustuksia ja nehän pitää saada käyttää ryminällä. Melu alkaa aamuseitsemästä ja päättyy myöhään illalla. Yhtenäkin iltana ammuttiin kalliota vielä myöhään ja ilman varoitusääntä. Kuulosti myös siltä, että kivet sinkoilivat ilman patjoja minne sattuivat. Kuka valvoo korona-aikoina rakennustyömaita?

Luin juuri palkitun Pentti Linkolan elämänkerran. Hän kirjoittaa voivansa pahoin, kun hänen lähellään kasvaneita metsiä kaadettiin. Minulla on ihan sama tunne: kuvottava. Eikä tunne lähde pois ajattelemalla tai toivomalla. Muistan ne paikat, joita nyt rakennetaan kauniina ja tärkeinä itselleni, kyläni aarteina. Tunne siitä, että ökyrikkaat tulevat tänne maksamalla isoja rahoja ja vievät rauhan ja kotiseudun arvokkaat alueet itselleen; tuntuu pahalta.

Kuuntelen paljon tiedetoimitusta ja ajankohtaisohjelmia radiosta. Tässä taannoin Helsingin Yliopiston professori puhui tulevasta. Hän varoitti, että seuraava haaste mihin ihmiskunta joutuu varautumaan on ruoan puuttuminen. Ja kun ihmisillä on nälkä, tapahtuu pahoja. Nyt pitäisi varautua omavaraisuuteen; olla itsekäs ja miettiä miten kasvattaa kotoperäisiä kasveja suomalaisille. Tässä yhteydessä mietin sitä, että onko tulevaisuudessa luksusmatkailijoita tarpeeksi meidänkin kylän matkailukyliin? Ja kuka kaiken tämän jälkeen enää halua matkustaa minnekään turhan takia.

Olen matkustellut itsekin useimmissa Euroopan maissa, joissakin monesti ja kieltämättä haluaisin käydä vielä Prahassa ja Roomassa kuljeskelemassa ja nauttimassa vanhoista kaupungeista. Onneksi olen käynyt matalan budjetin matkoilla ja enimmäkseen nauttinut kulttuurista ja vieläpä muistan miltä tuntui olla vaikkapa Taraf de Haidouksin konsertissa Prahan kuninkaanlinnan maneesilla vesisateessa ihmisten kanssa, jotka eivät voineet lähteä pois, vaikka konsertti oli jo loppu ja romanialaiset korjailivat soittokamojaan pois lopen väsyneinä.