Viime lauantaina meillä, Savonlinnan Fotokerholaisilla ja muillakin kiinnostuneilla,  oli opettajana valokuvaaja Pekka Punkari. Tilaisuutta oli suunniteltu jo keväästä. Aluksi koulutukseen tulijoita oli kymmenkunta, mutta lauantaina tilaisuudessa meitä oli yli 40 henkilöä. Ja meidän kannatti kaikkien sinne tulla. Kuuden tunnin opetus meni kuin siivillä. Itse ostin uuden kameran ja otin sillä ensimmäisen kuvan paikalla. Netti ostoksestani puuttui kortti, eikä sitä lauantaina saanut Savonlinnan fotokaupoista, koska ne olivat kiinni. Sain kuitenkin lainakortin ja uuden kameran salat alkoivat paljastua. Ostin myös Pekan kirjan. Palautuvat paremmin mieleen opitut opi. Kirjassa on kädestä pitäen opetettu kameran käyttömahdollisuuksia ymmärrettävällä tavalla.

Olin jo järvellä kuvaamassa. Rajotteena on tällä hetkellä oleva yksi ja ainut objektiivi. Mutta nyt voin ottaa kuvat raw- kuvina ja kuvan mahdollisuudet ovat suuremmat.

Mietin koulutuksessa miten on mahdollista, että olen saanut hyväksyntöjä kansainvälisissä kilpailuissa kuvillani, vaikka kamerani on digipokkari, enkä ole senkään saloihin kovin perehtynyt.

Valokuvaus on aina merkinnyt minulle väylää etsiä kauneutta. Surullisena, näköalattömana hetkenä, kaivan kamerani ja lähden etsimään luonnosta jotakin kuvattavaa. Sateisena, harmaana päivänä voi löytää uusia, ihmeellisiä kohteita, joille voi antaa suuren merkityksen. Kotona saa nautistella kuvista, kun avaa tietokoneen ja näkee ne suuressa koossa. Tässä tuleekin  sitten se uusi ongelma. Laitteeni, vanha läppäri, alkaa olla aikansa elänyt.Uusi tietokonekin olisi hankittava, jotta se vastaisi ajan vaatimuksia.

Savonlinnan Fotokerhon mukana opimme uusia asioita, uusia kuvakulmia ja löydämme harrastuksemme kautta uusia ystäviä. Ja minulle alkoi aivan uusi, haasteellinen aika uuden kameran kanssa.