Tänään meitä oli aika iso joukko Juvalla objektiivikoulutuksessa. Kiertelimme pihamaita ja rakennuksia etsien hienoja kuvauskohteita. Niitähän löytyi pihapiiristä riittämiin. Väsytti kuitenkin viime yön valvominen. Mietin yöllä Porosalmen entisiä aikoja ja juhlia.

Porosalmen kesäjuhlat olivat aina iso, hieno tapahtuma, jonne ottivat osaa kaikki lähiseudun ihmiset. Kesävieraat tulivat helsinkiläisine hienostelevine asuineen ruotsia puhuen. Mutta he tulivat ja nauttivat. Heinäladot olivat koristeltu koivuin ja niittykukin. Ongintaa ja kilpailuja järjestettiin. Kahvitilaisuus oli aikuisten juhlahetki ohjelman jälkeen. Ja ohjelma oli korkeatasoista puheineen, runoineen, nostalgioineen. Lopuksi tanssittiin hanurin säestyksellä. Eino Heiskasen saranissa oli notkuva lautalattia, joten parkettien partaveitset pääsivät siellä näyttämään taitojaan.

Tunnelma oli aito ja perinteitä kunnioittava, vaikka taustalla oli myös erimielisyyttä. Hulda-Maria Kaukonen poltti päreensä kun isäni otti ojanvarresta nuoria koivuja heinäladon koristeluun. Siitä hyvästä hän sai nimen risumuija. Tästä kuulin vasta pari vuotta sitten sedältäni. Osattiin käyttäytyä; kunnioitettiin vanhempia ihmisiä ainakin teoriassa.

Kuninkaankartanonkin tunnelmakin oli aito ja ystävällinen. Kukaan ei tullut kertomaan meille tarinoita kuninkaankartanon historiasta. Paikan uskottiin kelpaavan sellaisenaan latoineen, aittoineen ja vanhoine rakennuksineen. Koulutuspäivästä jäi hyvä maku. Kiitos talonväelle!

Ei kommentointia.