kukat

Tag-arkisto for » «

Ihanin kevät ikinä Suomessa! Aloitin kesän Helsingissä istuskelemassa ystävieni kanssa SinisenHuvilan terassilla kahvilla viikkoja sitten. T-paitasillaan kolme tuntia istuskelimme nauttimassa ihanasta säästä ja toistemme seurasta. Totta, että puolitoista viikkoa sitten satoi valtavasti lunta Savossa, mutta lumi suli myös nopeasti. Istuskelin muutamana iltana ihmettelemässä kevään kauneutta. Täydellistä tyyntä iltaa, jossa käet ja illan laulajat sirkuttelivat musiikin. Tosin lokit ja tiiratkin kirkuivat omat sävelensä, mutta niitä ääniä rakastan myös.

Tänä keväänä on jo monet kukat kukkineet; valkovuokot, sinivuokot, näsiät, esikot ainakin. Parhaillaan tuomet jo kukkivat runsain kukinnoin; kielot ovat jo melkein kukassa, omenapuut alkavat näinä hetkinä. Rentukat, yksi suosikeistani puskee rannassa tuhansin kukin ja tietenkin puutarhassa kukositavat myös leskenlehdet, Niiden hävittäminen on yksi tehtävistäni, joka ei onnistune. Sain kuitenkin torjuttua niiden kukkien/siemenien leviämisen. Juuriahan ei saane millään pois kokonaan. Eilen aloitin uuden projektin. Se on koottu ruukkukokoelma, joihin olen jo saanut istutettua mansikkaa, perunaa ja yrttejä. Koristeet l. kukat vielä puuttuvat. Krassi on jo taimivaiheessa, samoin kuin samettiruusut. Muutamia roikkuvia kukkasia haluan vielä istuttaa ja herneitä, joita saa napsia ohikulkiessaan. Saa nähdä, miten suunnitelma onnistuu?

Viime vuonna odotin mansikkasatoa, mutta poissaollessani kaikki raakileetkin olivat kadonneet. Sorkan jäljet paljastivat kauriiden vierailleen puutarhassani. Sitten näinkin emon ja hänen kolme vasaansa. Olivat perustaneet leirin puutarhani taakse metsään. Hieno koivikko, josta esteetön näköala suuntaan kuin toiseenkin ja herkkupuutarha vieressä. Toinen naapurini, jänisperhe loikkii myös aamu varhaisella paikalle. Kauriiden herkkua ovat siis mansikat, perunan- ja porkkanan varret. Jänis taas tykkää salaatista, kaalin lehdistä ja karviaisista, puhumattakaan kypsistä mansikoista. Herkkujen akajia siis riittää!

Mutta nyt menen maalleni! Ihana päivä. Ainoa todella kamala ääni on hiekka-autot, jotka ajavat hurjaa vauhtia hiekkaa koko päivän jonnekin matkailualueen tarpeisiin. Loppumaton keväinen äänimaailma, ikävä kyllä, sekin.

Näinköhän voimme odotella lämpimiä kevätsäitä? Aamulla heräsin loistavaan auringon paisteeseen. Voi, että se tuntui ihanalta. Valo on terveyden perusta. Skavlan nimisessä ohjelmassa intialainen lääkäri sanoi, että valo hoitaa ihmistä. Minäkin olen aina pyrkinyt olemaan ulkona valoisaan aikaan, vaikka ulkona näyttääkin harmaalta, siellä kumminkin on päivänvaloa ja niin tunnen voivani hyvin.

Kun asuu luonnon keskellä, havannoi ympäristöään koko ajan. Muutokset ovat kuitenkin rajuja. Millaiselta näyttää viikon kuluttua, kun suojasäätä on jo ollut useita päiviä? Tänään hohtavat hanget – viikon kuluttua roskainen maa? Kamera on oiva apuväline muistuttamaan tilanteesta. Muutama vuosi sitten kevät oli niin lämmin, että sinivuokot olivat kukassa huhtikuun alussa jopa meillä Savossa. Viime vuonna läksin katsomaan kukkia Saarenmaalle toukokuun pakkasista. Siellä maa oli jo kukkien peitossa, kuten arvelinkin. Suuri yllätys oli se, että palattuani Suomessakin oli lämmennyt voimakkaasti ja kukat alkoivat nostaa päätään samantien.