Warning: Use of undefined constant Väärin - assumed 'Väärin' (this will throw an Error in a future version of PHP) in /home/heiskanen/public/html/ajankohtaista/wp-content/themes/kirja/index.php on line 23
kunnioittaa itseään ja toisia
Tag-arkisto for » «
Vähän ikävä otsikko, mutta olen pohtinut näitä seikkoja viime aikoina. Äsken Sari Valton ohjelmassa pohdittiin mm. valehtelun merkitystä ihmissuhteissa. Itse olen lopettanut ihmissuhteita silloin, kun olen huomannut alkavani valehdella pelastaakseni kumppanin. Minustakin on ollut tulossa valehtelija. Itsekunnioitus on kovilla tai häviää suorastaan sellaisessa tilanteessa; enää ei tiedä kuka on. Kotonani ei suorastaan puhuttu siitä, että pitää olla rehellinen, mutta se oli minusta itsestään selvää, että piti yrittää. Naapurissa ei suinkaan ollut niin, sen huomasimme. Naapurin isäntä sanoikin kerran minulle, että jos olisi kertonut mitä aikoo, hän ei olisi saanut tehdä mitään. Valehtelemisesta hyötyi taloudellisesti merkittävästi.
Toinen surullinen asia on mielestäni varastelu. Olin nuoruudessani Helsingissä Julianassa työssä, jossa näin Helsingin asukkaiden koko kirjon. Meille oli kerrottu ihmisistä, jotka olivat kleptomaaneja ja jotka tunnettiin ja joita seurattiin ja otettiin varastetut tavarat takaisin. Se tuntui nuoresta ihmisestä hyvin oudolta. Säälin varkaita. Minusta hekään eivät kunnioita toisia ihmisiä, eivätkä läheisiään. Heillä täytyy olla iso, ontto paikka sielussaan, jota he yrittävät paikata toistenkin ihmisten tavaroilla. Viimeksi kodistani hävisi kaikki villasukat. Ne olivat kuivumassa ulkotiloissa ja kun tulin Helsingin reissulta kotiin, huomasin heti, että sukat oli viety. Toivottavasti pääsivät hyvään kotiin. Yksiin porosukkiin olin kutonut ainakin neljät terät, koska ne olivat niin kauniit ja mieleiset. Nyt mietin, että voiko ihminen olla onnellinen varastetuissa sukissa? Saako hän mukavasti unta? Luulen nimittäin, että sukat eivät ole ainoat tavarat, joita kyseinen henkilö on vohkinut.
Sukkapulasta pelasti ystäväni. Hänelle asiasta kerrottuani; hän kauhistui ja antoi kahdet ihanat, uudet, lämpöiset sukat minulle, Niitä en koskaan jätä esim. liiteriin kuivumaan vaan pidän näkösällä tai lukkojen takana. Sukkien neulominen on hänelle harrastus ja aina kuulemma löytyy sukattomia läheisiä. Itsekin kudoin yhtenä talvena 14 paria porosukkia, vaikka olen melko huono neuloja. Sinä talvena kutominen ja konsertit auttoivat saamaan aivot kuntoon, niinkuin jostakin marttalehdestä luin. Suosittelen kaikille!