Kategoria arkisto »Valokuvat «

Sitä, kun asuu pöpelikössä ja on sairas, ei pääse hevillä kauppaan. Tänään tunsin itseni aika terveeksi ja suunnistin lumituiskussa tien laitaan bussille ja ostoksille. Kirjastossa pitää aina käydä myös. Ihana bussikuski  tarkistaa aina, että pysähtyy sentilleen oikeaan paikkaan kirjaston edessä. Pakko sanoa, että hän pysähtyy aivan sentilleen. Minun velvollisuuteni on kehua kuljettajaa, mutta tänään en pystynyt, kun kirjastossa oli aulan täydeltä innokkaita lapsia retkellä ja tehtävärasteilla. Kirjastosta on tullut tapahtumapaikka, jonne mieluusti menen, aina. Tänään löysin hienon uuden Nobel-voittajan kirjan. Aloitin jo lukemisen ja kirjahan imaisi alkumetreillä mukaansa. Nobel-juhlassa hänen puheensa palkinnosta meni syvälle. Paras puhe ikinä! Palkinnotkaan eivät ole helppoja saada tai niistä puhua maailmanlaajuisesti. Hän osasi.

Sain pitkästä aikaa hedelmiä ja juureksia kaappiini riittävästi. Hyvät naapurini toivat vihertukea myös välillä, niin etten ollut aivan vailla.

Vähän lisää kirjastosta. Menin sinne myös lukeakseni eilisen Itä-Savon. Siellähän oli juttu kirjamme ”kansikuvatytöstä” Aune Rissasesta. Sisareni sanoi, että melkein koko aukeaman juttu. Mutta! Eilinen Itä-Savo oli siltä osin ryöstetty; kuvat ja juttu oli viety! Joku halusi sivut? Vau!

 

Harmittaa vieläkin se, että sairastuin viime viikolla. Suunnitelmissa oli osallistua Seurasaaren Joulupolun tekemiseen, mutta flunssa iski Itsenäisyyspäivän aattona. Kassi oli jo pakattu; kotisaunassa puhtaaksipestynä ajattelin hypätä bussiin seuraavana aamuna, mutta yöllä flunssa todella iski. Pää oli kipeä ja kuumetta, niinkuin aina.

Toivoin viimeiseen asti, että tokenen, että olen kunnossa viimeistään perjantaina, mutten ollut. Vasta tänään maanantaina tuntuu siltä, että huomenna voin mennä ulos ja kauppaan. Kaupassa olen käynyt viimeksi toista viikkoa sitten. Salaattiainekset loppuivat, mutta rakkaat naapurit laittoivat pussin ja pussissa on yhä pala kurkkua ja tomaatti!

Onneksi on pakastin, jonne voi pahanpäivän varalle, varata yhtä ja toista. Tänään valmistin ihanan lammas-papupadan, lisäkkeenä pakastevihanneksia. Herkullista!

Kiireinen vuosi – ihana vuosi – alkaa loppua. Tänään oli Itä-Savossa hieno juttu kirjamme kansikuvatytöstä teräsrouva Aune Rissasesta. Hänen muistinsa ja ajatuksensa ovat tarkat – olisipa itsellä, jos vanhaksi saa elää!

jolloin kirjamme Emil Tolvasesta julkaistaan. Jännittää ja väsyttää. Eilen viimeistelin näyttelyn. Ihmisiä alkoi jo kierrellä näyttelyä katselemassa. Minä tykkäsin lopputuloksesta kovasti. Kirjaston väki viimeisteli pikkukuvilla varsinaisen näyttelyseinän, joten siitä tuli rikas. Ahdasta kenties, mutta se tekee siitä hyvän. Siellä täällä hyllyjen välissä tapaa ennen Rantasalmella asuneita nokakkain.

Tänään siis h-hetki illalla.

Sataa ja tuulee, vaikka ilman pitäisi kirkastua iltapäivällä. Väsyttää tämä loputon sade. Yöllä kuuntelin tuulta valvoessani ja mietin sääilmiötä. Onko sade tullut jäädäkseen? Aiheuttaako lentoliikenne tämän pimeyden? Haluanko enää matkustaa lentäen? Mikä on eettisesti oikein? Odotin niin paljon kuulaita syyskuun päiviä, jolloin ruska hehkuu. Niitä ei vain tullut. Ei ainakaan tarpeeksi.

Toivon säästä huolimatta mukavaa avajaistilaisuutta; ollaanhan sentään katon alla.

 

Tänään on puhti poissa. Huomenna sitä pitäisi saada taas käyttöön, koska näyttely on tehtävä valmiiksi tiistaihin mennessä. Onneksi kuvat ovat jo kehyksissä muutamaa lukuunottamatta. Saa nähdä miten näyttely onnistuu kirjaston niukoissa tiloissa?