Kategoria arkisto »Ympäristötaide «
Sunnuntaina avattiin Seurasaaren Joulupolku mukavassa säässä. Hippusen luntakin oli satanut yöllä, joten tiet olivat valkoiset ja maassakin oli vähän valkoista lunta. Sää suosi.
Olin jo viime vuonna aikeissa tulla tekemään osuuteni Joulupolulle, mutta sairastuin juuri silloin kun olisi pitänyt lähteä. Harmitti! Tänä vuonna sitten onnistuin lähtemään ja tekemään sen, mitä olin luvannut. Jotakin piti tehdä kuitenkin kotona ennen lähtöä. Piti kaataa iso koivu. Siihen hommaan valikoitui naapurini ja serkkuni Reijo. Sää oli puun kaatamiselle paras mahdollinen, aurinkoinen pakkasaamu. Puusta tehtiin puuhirvien aihiot: päitä, jalkoja, sarvia ja tietysti myös vartalot. Seuraavaksi Timo joutui remmiin; hänellä oli sopiva pora, jolla porasimme tarvittavat kolot. Nyt minulla oli siis muuten tarvittavat aihiot, mutta piti vielä porata sarvien paikat, sahata jalat sopiviksi ja valita hännät. Tarvittiin vielä ystäväni Pete reiäntekoon; häntäpaikatkin piti saada tehtyä. Naapurini Antero lupasi kotimatkallaan kuljettaa aihiot Seurasaareen. Puuhirvet lähtivät matkaan viikkoa ennen Joulupolun tekoa.
Perjantai-aamuna kulkiessani Seurasaaren poluilla tapasin Joulupolun päätontun Elina Heinäsen. Hän oli järjestänyt lyhtykotien pystytysavuksi Esa Kukkolan. Kotarungot olivat pystyssä yllättävän nopeasti perjantaina jo heti puolenpäivän jälkeen. Siitä kiitokset Esalle. Sen päivän hommia oli vielä harsojen leikkaaminen sopiviksi paloiksi ja lauantaina sitten ”pukemaan” lyhtykodat. Oli hieno sää. Olin pelännyt, että tuulee, sataa, myrskyää, sataa lunta ja että on valtavan kylmä. Oli vain todella hie no sää. Olin kuitenkin pukenut päälleni monta kerrosta lämpimiä vaatteita ja päällimmäiseksi vielä kaniturkin. Ei tullut kylmä, eikä kuuma. Seurasaaressa kuljeskeli koiranulkoiluttajia ja turisteja, joiden kanssa juttelin tuon tuosta. Päivä oli mielenkiintoinen jo lauantaina. Taigahirvetkin muuttuivat poroiksi heti alusta asti. Kun on kotoisin Porosalmelta, ikiaikaisilta lappalaisten asuinsijoilta, teet mitä teet, se muuntuu paikan henkeen.
Sunnuntaiaamuksi jäi vielä muutaman harson kiinnittäminen ja kynttilöiden sytyttäminen. Sillan luona pari lyhtykotaa olivat kovilla; tuulta oli jonkinverran. Ohikulkiessani yritin sulkea ns. oven, mutta se repsotti harmittavasti. Sisällä saaressa kodat olivat turvassa. Ja Joulupolulla kulkijoita riitti. En ollut paikalla kuin pari tuntia; piti lähteä jatkamaan matkaa. Nyt vähän harmittaa, kun olin sopinut lähteväni pois liian aikaisin. Olisi kannattanut jäädä tapaamaan vaeltajia.
Lupasin laittaa muutaman kuvan tähän blogiini. Valitettavasti ennätin ottaa vain muutaman kuvan ja jotkut niistäkin olivat heilahtaneet pahasti. Tässä on kuitenkin muutama. Kiitän kaikkia ystäviäni avusta, samoin kuin Seurasaaren Joulupolun työryhmää; oli valtava ilo työskennellä kanssanne. Ja työ palkitsi paikan päällä meidät kaikkiruhtinaallisesti.