Arkisto » toukokuu, 2012 «
Tällaiselta se sitten näyttää ennen niin kamala voimia vievä ruskea seinä. Maali on olevinaan aika harmaa, mutta tässä huoneessa vaalean keltaisen seinän naapurina, seinä onkin sinertävä. Olen kuitenkin siihen tyytyväinen. Väri rauhoittaa ja laajentaa tilaa. Huoneeseen on mukava tulla. Selkeä.
Maalasin samalla värillä pikkuhuoneen. Huone oli ollut varsinainen tapahtumapaikka; seinät olivat mistä ruskeat, mistä rikki, pohjana kuitenkin kellertävä maali. Valokuvassa väri näyttää sinertävältä, mutta paikan päällä hennosti sinivioletilta. Minusta se sopii sekin, koska talo on venäläisen kauppias Ivanoffin rakentama ja väri, mielestäni, vivahtaa venäläiseltä.
Naulanreikiä, isoja ja pieniä niitä on riittänyt paikottavaksi. Nämä reiät meinasin jättää paikkomatta ja peittää seinän kaapilla, mutta loppujen lopuksihan sitä ei tiedä tuleeko se kaappi ollenkaan tähän, joten nämäkin reiät paikoin ja tulen maalaamaan. Vielä keittiön seinät on korjailtava. Voin vakuuttaa, että siellä niitä on reikiä ja monttuja. Kuukausi on vielä aikaa ennen avaamista, joten eiköhän sitä senkin homman ennätä tehdä.
Taigahirvet odottavat pääsyä kirkonkylälle. Sarvet ovat vielä hakusessa ja toiselta vielä pääkin tässä vaiheessa. Mutta hirviä on viisi ja yksi on ihan pikkuinen ”Lilli”. Viime viikolla näin pihassani oikean hirviemon vasansa kanssa. Ne seisoivat pitkään rannassa. Etsin kameraani tovin ja ennätin ottaa niistä valokuvankin. Tuntui upealta olla läsnä.
Maalaaminen kävi loppujen lopuksi käden käänteessä, koska sää sen päätti.
Olin tänään aikeissa olla talossa vain hetken verran, mutta sain vierailijoita ja keskustelu vei aikansa. Vieraiden jälkeen sää alkoi näyttää jopa uhkaavalta ja sateiselta. Helluntain uhkea kesän aloitussää oli vain muisto. Niinpä aloitin maalauksen. Värin olin valinnut grunge-lattian mukaan – harmaa rauhoittaa.
Maalasin ja maalasin. Söin suolakekseja ja join vettä. Maalasin salongin ja etuhuoneen ruskean seinän lilalle vivahtavaan siniseksi. Lopputulos viehätti.
Etuhuone eteishuoneena oli kutsuva ja rauhoittava. Salonki muuttui intiimimmäksi ja herkemmäksi.
Lopulta sää muuttui sen verran, että uskalsin lähteä pyöräillen kotiin päin. Pisaraakaan ei satanut. Eiliseen Helluntai säähän verrattuna ulkona oli kylmä, mutta pärjäsin kotimatkan. Kahdeksan työtunnin jälkeen maistui ruokakin. Huomenna on levättävä ja tehtävä kevyitä kotitöitä – valokuvat näyttelyyn on joskus valittava. Ehkä huomenna on se päivä.
Voiko nyt puhua loppusilauksesta, kun homma on vielä pahasti kesken? Maalaus on kuitenkin jo silaamisen puolella. Talossa on ollut nauloja, piikkejä, niinkuin isäni sanoisi, riittämiin. Ja kun revit viisi tuumaisen irti, reikä siihen jää. No, miten reiistä selvitään helposti? Liimalla ja paperilla esimerkiksi. Tänään makulatuuripaperi ja ”erikeepperi” otettiin avuksi. Seinät alkoivat näyttää heti siistimmiltä. Siihen kun päälle paikkomaalataan, ei heti erota uudesta?
Ostin kurppikseltä maton ja sohvan. Pehmeyttä ja herkkyyttä grunge-tyyliin. Matto oli kuin tehty näyttelyn henkeen ja sohvassa on tekijänsä tarkkuuta ja herkkyyttä. Taigaan ne sopivat kuin nakutettu. Vielä kun löytäisi eteiseen henkevän peilin – sillä hattuhyllyistä ei ole puutetta. Niitä on joka lähtöön.
Olenko kertonut, että meillä on maalaismeininkiä tulossa? Kuka muistaa vielä ajat, jolloin pääsi rapsuttamaan lehmiä ja sikoja kotipihassaan? Kanat kaakattivat ja tekivät pesiään karviaismarjapensaiden alle. Ja niitä munia etsittiin kaikkialta. Keraamikkomme Sari Kouki niitä kanojakin loihtii…
Näin valoisa ja hieno on niin kutsuttu työhuone. Sielläkin on hieno pönttöuuni ja kaksi ikkunaa pihanpuolelle ja etelään. Talon siistein huone. Missähän käytössä tämä on vuosien varrella ollut. Lauri Pulkkiselta kuulin, että talossa on toiminut myös verovirasto. 
Unelmissani talon jokaisella ikkunalla on pelargonioita. Ne ovat vahvoja kukkia ja jaksavat kukkia koko kesän. Päivölän Puutarhan pelargoniat ovat aivan mahtavia. Vaikka näyttelyn alkamiseen on vielä yli kuukausi, haluan tuntea itseni taloon tervetulleeksi kukkien avulla. Nyt, kun se on keittiötä vaille siivottu, sinne on mukava mennä ja aloittaa se tärkein, näyttelyn tekeminen.