Arkisto » kesäkuu, 2012 «
Eilen avasimme näyttelymme. Taigahirvet seisoivat jo pari päivää talon edustalla mainostamassa tulevia tapahtumia. Rakensimme ne metsuri Armas Näreahon kanssa yhdessä.
Sari Kouki Savitaipaleelta toi keramiikkatöitänsä, mutta ei itse voinut tulla avajaisiin, vaikka olisi tahtonut.
Sarin puutarhan kanat kotkottavat nyt Taigassa.
Avajaistarjoilumme kelpasi. Meillä oli marjoilla terästettyä Louhisaaren juomaa ja mm. savumuikuilla höystettyä Hilkka sisaren omaa leipää.
Avajaisten tunnelma nousi kattoon Joonas Asikaisen, Laura Riihimäen, Pekka ja Inka Koivunoron tulkitessa suomalaisia kesän lauluja.
Taulut odottavat jo ripustamista paikoillaan. On jännittävää nähdä paikan päällä toimiiko ajateltu idea. Vähän päästä joutuu jostakin muka hienosta ideasta luopumaan, koska ei näytä sittenkään hyvältä . Lumi onkuitenkin aina samoilla linjoilla kuin minäkin ja yhdessä on ollutkin mukava suunnitella ja työskennellä.
Taiga on auki ti-pe 11.00 – 16.00 ja lauantaisin 10.00 klo 14.00 aina Lipposmarkkinoihin saakka. Tervetuloa!
Tähän siistittyyn huoneeseen tulee kauppamme. Lumi on myös jo asentanut kangaspuut ja loimen valmiiksi tähän huoneeseen. Hän kutoo uniikkeja kaulaliinoja kesän aikana villasta. Hyllyt ja tasot ovat valmiina myytäville tuotteillemme: käsitöille, keraamikaalle, korteille ja matoille. Juhannuksen jälkeen alamme tehdä näyttelyämme valmiiksi.
Etummainen huoneemme on varattu valokuvilleni. Se on talon komein huone. Iso ja selkeä. Jännittää jo, miten onnistumme. 
Puutarhassani on joka vuosi yllättäviä kukkasia. Tänä vuonna kellukat ovat loistaneet eri värisinä muunnoksina. Vesiheinä taitaa kuitenkin viedä voiton, koska en ennätä tarpeeksi siellä puuhastella.
Kuka uskaltaa mennä aittaansa siivoamaan? Minäkin mietin aika kauan, mutta sitten oli pakko, koska joitakin tavaroita oli kadonnut jonnekin ja ehkä ne olisivat siellä aitassa. Ja olivathan ne siellä ja paljon muuta. Löysin muutaman piirustuksen ammoisilta ajoilta, joista ilahduin suuresti; löysin joitakin Museoviraston julkaisuja, joita en edes muistanut ja joissa on piirustuksiani ja ne puuttuvat tavarat, kuten sorkkarauan. Nythän sitä ei edes enää tarvita, kun kaikki tuhat naulaa ovat otetut talon seiniltä.
Aitta on juuri nyt vielä ihan tyhjä. Mitä viedään sinne takaisin ja mitä viedään minnekin, sitä menen ratkomaan koht’sillään. Mutta luulisin tietäväni jonkun aikaa tästä eteenpäinkin, missä ne ja ne tavarat ovat, ellei sitten ”emmentaal” iske?