Arkisto » kesäkuu 7th, 2012«
Eilen käväisin Taigassa ja laitoin seinälle väliaikaisen kyltin ihmeteltäväksi.Kun ovi on auki, ihmiset tulevat sisälle kyselemään, mitä talossa tapahtuu. Minusta se on mukavaa. Ne, jotka muistavat Taiga kahvilan Työväentalolla, muistanevat myös kyltin. Ensimmäisen tein – isokokoisen – kolmiosaisena. Matti Hukkanen kertoi monien ihmetelleen, mikä se Taiga oikein on. Matti ihmisille, että kyllä se kohta laukiaa.
Lahja, Lumin tytär, valitsi entisen keittiön lasten piirustus- ja työtilaksi. Tarkoitus on tuoda tänne hyvä työpöytä ja tuolit. Lasten töistä teemme näyttelyn ja kesän kiinnostavin työ palkitaan, tietysti. Tätä huonetta emme paiko, emme maalaa. Se jää sellaiseksi kuin se oli naulojen poiston jälkeen. Huoneessa voi rauhassa työskennellä; pienet sotkut eivät haittaa.
Muistui tässä yhteydessä mieleeni maalausluokka Ateneumissa. Se oli ollut käytössä ties kuinka kauan ja se oli kyllästetty erilaisilla maalausmateriaaleilla. Lavuaari olisi ollut mahtava muistomerkki ja pitänyt säilyttää jälkipolville. Lukemattomat pensselit oli pesty sen ääressä. Lavuaarin pinta oli kadonnut ajat sitten. Siivousrätit ja -tädit eivät siihen pystyneet. Minun mielestäni oli ihmeellistä olla osa lavuaarin historiaa.