Arkisto » heinäkuu, 2012 «
Sitä kun tekee jotain koko sydämellään sitä odottaa, kaikesta huolimatta, että mediakin huomaisi. Rantasalmen lehden, Mira Jauhiaisen, juttu oli parhaasta päästä. Se oli asiallinen, vouhkaamaton, kohtelias ja kaikin puolin sopiva.
Savonlinnan Oopperajuhlat saavat valtavan huomion. Varsinkin nyt, kun on 100-vuotis juhlat menossa. Niinpä ei ollut yllätys, että jutun tekijä ei suinkaan ollut kulttuuriosastolta. Juttu kuitenkin ilmestyi, joten siitä pitänee olla onnellinen.
Me, jotka teemme työtä taiteen parissa, saamme sattumanvaraisesti palstatilaa.
Paikallisesti työ voisi olla merkittävämpää kuin se nyt näyttää olevan. Se palaute, jonka itse saan paikan päällä näyttelyssä kävijöiltä, on kiittävää ja enemmänkin.
Mutta olkoon ihan miten tahansa, olen tyytyväinen aikaansaannokseemme.
Eilen pidin kuin pidinkin lomapäivän. Lumi ja Lahja hoitivat putiikkia l. puljua.
Suuntasimme poikani kanssa Haukiveden selille kalalle. Majakkaselällä ei ihmeeksemme ollut menomatkallamme ketään. Kaukana porhalsi joitakin pikkuveneitä. Matkamme suuntautui mielipaikkaamme Vuorisaaren taakse, Myhkyrään. Kytöselällä emme nähneet ketään. Myhkyrään suunnisti toinenkin vene ja rantautuikin kuten me. Märät puut syttyivät lopulta ja saimme makkaramme paistettua. Uimme ja nautimme kesän kauneimmasta iltapäivästä. Myhkyrä on saari, jonne olemme tehneet lukemattomia retkiä. Kuivaselkä vieressä on yhtä mahtava kuin Vuorisaarikin.
Kotimatkalla näimme muutaman venekunnan ja troolin. Saimme yhden hauenkin kalakeittoon. Oletteko muuten valmistaneet kalakeittoa mustantorvisienen kanssa? Se on verraton herkku. (Resepti on toistaiseksi salainen.) Metsämansikat kypsyvät. On kesä.
Eilen aamulla Taigaan tullessani ilahduin taigahirvien vauhdikkaista leikeistä. Yöllä, kerrottiin minulle, oli nähty Kylätiellä kummia, taigahirvet olivat kuin olivatkin alkaneet heille niin tyypillisen pukkihyppelyn. Savonlinnassa Milleniumin aikaan oli käynyt samoin.
Aamu kuitenkin yllätti hirvet ja he jähmettyivät paikoilleen.
Taigassa on maalauksia taigahirvien elämästä. Heillä, kuten meilläkin, on näitä perustarpeita.
Kylätie 52 osoitteessa sijaitseva talon rakensi kauppias Ivanoffe kodikseen ja kauppahuoneekseen vuonna 1889. Talon ikkunoissa näkyy vielä vanhoja heloja, jotka ovat samanlaisia kuin Frugårdin kartanossa, ilmeisesti Venäjältä. Sen totesin kartanokierroksella sunnuntaina. Kauppias Ivanoffe rakensi uuden kauppahuoneen, jossa ovat olleet kauppiaina mm. Tuhkaset ja Rissaset. Tässä rakennuksessa toimii Etelä-Savon Rakennusperintöyhdistys tällä hetkellä.
Kummisetäni Kyösti kertoi käyneensä alakansakoulua talossa. Kyösti on syntynyt 1930-luvulla. Rakennuksessa asui opettaja Saimi Vänskä ja muitakin perheitä myöhemmin. Koulun jälkeen talossa toimivat verotoimisto, käsityökeskus, tekstiilikauppa, useita työpajoja ja lopulta Rantasalmen Invalidien kirppis aina 2000 luvun alkupuolelle saakka. Sen jälkeen talo on seisonut unohdettuna, mutta suojeltuna. Ikkunat harmaina tai mustalla muovilla peitettynä; verhot repsottaen.
Talo on kuitenkin yhä ryhdikäs, tunnelmallinen ja olo siellä on kodikas.
Alakuvassa etuhuone kirppiksen jäljiltä. Yläkuvassa muutoksen tuulet; ruma
ruskea saa ”kyytiä”.