Arkisto » heinäkuu 13th, 2012«

Tänä aamuna mietin ukkosen jyristessä miten onnistun pyöräilemään yhdeksän kilometrin matkan Taigaan kastumatta. Sade kuitenkin laantui ja pääsin kuivin vaattein perille. Jo aamusta oli kävijöitä ja ajattelinkin, että nyt tuleekin vilkas päivä. Sitten kaikki pysähtyi. Minulla ei ollut edes kirjaa mukanani ja alkoi nukuttaa. Olisi ollut jotakin tekemistäkin, mutta sadeilma vain väsytti.

Eipä mitään. Yht’äkkiä jostakin vain ilmestyi monta ihmistä katselemaan näyttelyä ja iltapäivän viimeiset tunnit olivatkin ihanat. Tapasin serkkujani, joita en ole nähnyt vuosiin. Ja naapurini tuli ja otti minut kyytiinsä pyörineni.

Kotiinkin pääsin kuivin jaloin