Arkisto » tammikuu 30th, 2013«
Kuskasin Taigaan kasan rannoilta keräämiäni ”puuluita” ja siitä lähti liikkeelle näyttelyn idea. Taiga-hirvilläkin oli oma esihistoriansa, tietysti.
Olin työskennellyt Esihistorian toimistossa Museovirastossa piirtäjänä ja todella nähnyt aitoja luunpaloja. Nehän olivat samanlaisia kuin ”puuluutkin”.
Porosalmelle oli valmistunut hieno geologinen polku, jonka varrella kerrottiin Porosalmen maaperästä ja ilmastosta. Sekin antoi uskoa idealleni.
Ei muuta kuin toimeen.
Sinä päivänä Juha Rämö Antti poikansa tuli Taigaan ja minun poikani Henrik oli apulaisenani. Meiltä eivät ideat loppuneet. Keksimme kepakoista mitä ihmeellisimpiä muinaislöytöjä. Eipä aikaakaan, kun meillä oli nätyttely siltä osin valmis. Minua vain kaiversi jokin ongelma. Keksin sen kyllä aika pian. Meiltä puuttui tutkija. Asiahan oli vailla perustetta tutkijatta.
Mietimme yhdessä; kukahan se olikaan. Ja sieltä se tupsahti, se Horatius Heiskanen. Vieläkin oli ongelma. Kuka osaa etsiä tutkijamme tiedot ja tehdä hänestä lyhyen elämänkerran. Juhalla tuntui olevan aikaa ja hän ilmoitti sen tekevänsä mielellään.
Muutamana päivänä historioitsijamme saapuikin Horatiuksen elämänkerran kanssa. Olin aika hämmästynyt, kuinka paljon Horatius oli elämänsä aikana kerennyt ja viitsinyt. ”Se on hauskin elämänkerta, jonka ikinä olen lukenut”, sanoi professori Saara Lilja, joka tarinan luki seuraavana Aprillipäivänä 1997 Radion tiedetoimituksen esitelmänä.