Taidekahvila Taigan kesänäyttely 96 teki kunniaa Suomen kenties tunnetuimmalle paleontologi Horatius Heiskaselle (ent. Hexander). Vuonna 1716 syntynyt Heiskanen oli Norjasta 1600-luvun lopulla Rantasalmelle muuttaneen kauppias Torleiv Hexanderin nuorin lapsi, joka varhaisina elinvuosinaan osoitti poikkeuksellista kiinnostusta muinaisjäänteiden etsintää kohtaan ja joka on laajalti tunnettu monista sensaatiomaisista löydöistään.
Näyttelyn kotoperäiset löydökset – huligaaniseivästimen kärki ja Pomelius porosalmiensiksen erittäin hyvin säilynyt tukiranka – Heiskanen teki 1730-luvun alkupuoliskolla opiskellessaan grammatiikkaa, dialektiikkaa ja retoriikkaa Jumikkalan kartanossa tuohon aikaan toimineessa triviaalikoulussa. Jo nämä Heiskasen anivarhaiset löydöt herättivät suunnatonta huomiota ja tasoittivat nuoren ”harrastelijan” opintietä, joka kulki Tarton ja Prahan yliopistojen kautta paleontologian mekkanan tunnettuun Heidelbergiin.

Heidelbergissä nuori ja intomielinen Heiskanen omistautui muinaiseläinten ja – kasvien tutkimisella maailmankuulun professorin Heynrich Schlugenfiggerin (1682 – 1770) johdolla. Heiskasen ainutlaatuista lahjakkuutta kuvannee parhaiten lausunto, jonka professori Schlugenfigger antoi vasta 30-vuotiaastaoppilastaan vuonna 1746: Der Lehrling hat seinen Maister klar uberholt, verdammt nochmal!) (”Oppipoika on, piru vieköön, ohittanut selvästi mestarinsa!”)

Vuonna 1746 täysinoppinut Heiskanen lähti 11 vuotta kestäneelle tutkimusmatkalleen Etelä-Amerikkaan. Assistenttinaan hänellä oli toinen tuon ajan tunnettu paleontologi, kuuluisan upsalankengurun löytäjä ruotsalainen Liselotte Silfveram-Spjutsundberg. Kahden legendaarisen tutkijan yhteistyö ei aluksi sujunut ristiriidoitta, mutta saavutti lopulta katkeransuloisen täyttymyksensä vuonna 1750 solmitun avioliiton myötä.
(jatkuu)

 

 

Pomelius Poronsalmiens

Julkaistu 10.2.2013 | Näyttelyt | Kommentit pois päältä artikkelissa Horatius G. Heiskanen (1716-1807) J. Rämön mukaan