Arkisto » elokuu, 2013 «
Edessä häämöttää Akvarelliyhdistyksen tiloissa Akvartissa yhteisnäyttely. Olen ollut liian kiireinen panostamaan täysillä näyttelyyn, mutta nyt alkaa olla aikaa viimeistelyyn. Onneksi.
Olen aikeissa tuoda näyttelyyni Taigahirveni. Professori Saara Lilja, joka asui Urheilukadulla teki puueläinten tutkijasta Horatius Heiskasesta kuolemattoman tiedetoimituksen esitelmässään 1.4.1967. Ystäväni Saara popularisoi antiikin aikoja radioesitelmissään. Enpä olisi uskonut, että täysin fiktiivinen tutkijaystävmme Horatius saisi kunnian olla Saaran esitelmän kohteena. Täydestä (tai melkein täydestä meni) meni, koska Saara kertoi esitelmän jälkeen joidenkin ihmisten hänelle soittaneen ja ihmetelleen, että pitää sen olla erityinen tutkijan taival.
Horatius tuli mukaan tilanteessa, jossa taigahirvien esi-isien puuluut löytyivät Haukiveden rannoilta. Eivätkä pelkästään ne, vaan oli havaittavissa, että puuluissa löytyi myös esihistoriallisten taigahirvien aikalaiseläimiä. Tutkija meiltä puuttui; näyttely oli muutoin valmis.
Siltä seisomalta ystäväni Juha lähti ja palasi seuraavana päivänä mukanaan kaivamansa tiedot tutkijastamme Horatiuksesta.
Näyttely Akvartissa on kunnianosoitus pelottomalle professori Saara Liljalle ja ystävälleni Juha Rämölle, jotka avasivat minulle uusia polkuja taiteilijana ja antoivat vaatimattomille puuluueläimilleni elintilaa ajatuksissani.Rämölle
Huomenna olen viimeistä päivää valvomassa näyttelyä. Haikealta tuntuu. Tänäänkin kävimme vierailijoiden kanssa mahtavia keskusteluja. Näyttelyssähän on mm. satoja vuosia vanha veneenpohja, joka on löydetty Valkeisjärven rannan mutalikosta. Kirkonkylän raitista puhuttiin, sukulaisuhteista puhuttiin ja vanhoista kirjeistä ja korteista Rantasalmelta.
Sain lainaksi Etelä-Savosta kertovan Perinnekirjan, josta tein monta upeaa löytöä. Kummisetäni kertoi Tolvasilla olleen kahdeksan poikaa. Eilen löysin kirjasta Armas nimisen veljen, tänään Ale(s) nimisen. Nyt on seitsemästä Tolvasen pojasta valokuva; kahdeksas vielä puuttuu. Kirjassa oli mahtavia kylänraitti kuvia.
Näyttely on muuttanut, rikastuttanut, avartanut kuvaa Rantasalmen kirkonkylästä ja Emil Tolvasesta. Olen iloinen tästä matkasta, jonka olen saanut tehdä tänä vuonna. Tolvaset tuntuvat läheisemmiltä kuin aiemmin, vaikka aiemminkin tunsin meitä yhdistävän saman pihapiirin, saman järvimaiseman, samat polut ja kalapaikat. Onhan niin, että kun perheemme muutti Paastaipaleeseen, Porosalmella oli enemmän polkuja kuin teitä. Yhä vielä muistan polkujen tuoksun hakiessani lehmiä pitkien matkojen päästä Korvolin ja Huuhkan maisemista, kuulostellen korva maassa voisiko kuulla lehmien sorkkien äänen sieltä. Varpaat olivat tietenkin mudassa, mutta polut olivat pehmeitä ja puhtaita, koska lehmät olivat niitä kauan tallaanneet. Harmitti lähteä aamulla aikaisin kesken unien lehmiä etsimään, mutta nyt tuntuu upealta, että olen saanut senkin ajan elää.
Heinäkuun ajan olen ollut valvomassa Emil Tolvasen näyttelyä. Se on ollut hieno kokemus. Aluksi kävijöitä oli aika vähän mutta loppua kohden väki on lisääntynyt. Ivanoffen talo on alkanut elää, kun hänen sukuaan kävi paikalla. Eräs rouva kertoi äitinsä olleen palveluksessa Ivanoffen kaupassa. Sattumalta valokuvissa on ainakin yksi Ivanoffen pojista. Pojat olivat muutaneet nimensä suomalaisiksi ja käyttivät nimeä Viitaniemi.
Samainen rouva kertoi olleensa työssä Kulma-kahvilassa. Suositussa kahvilassa, jonne Emppo Tolvanen saapui tuon tuosta etsimään kuvattavia. Rantasalmen kirkolla oli tuohon aikaan ainakin kolme kahvilaa: Emilia Saukon kahvila, Natusen Leipomon kahvila ja Kulman kahvila. Kun ihmiset tulivat pitkistä matkoista asioille kirkolle oli mukava istua kahviloissa ja lämmitellä kahvikupposen ääressä, tavavata tuttuja ja kuulla mitä maailmassa tapahtui. Kuten nytkin Nesteellä istuu joka päivä miesjoukko vaihtaen kuulumisia. En ole kertaakaan nähnyt yhdenkään naisen tuohon joukkoon pyrkivän. Eilen kuitenkin rohkaisin mieleni ja kävin heitä tulemaan katsomaan Emil Tolvasen valokuvia ja eräs kotiseutuhenkinen mies saapuikin ja toi tullessaan paljon tietoja. Se oli mukavaa.
Ottaakohan Rantasalmella kukaan kahviloissa istujista valo kuvia, jotka joskus päätyvät Rantasalmen Kotiseutuarkistoon?
Alla olevan kuvan nuoret naiset lienevät Saukon kahvilan portailla?
