Arkisto » syyskuu 19th, 2013«
Eilen 18.9. olin valvomassa Akvart-Galleriassa. Satoi. Välillä kaatamalla. Jotkut ihmiset tulivat pakoon galleriaan; jotkut tulivat varta vasten. Pois ei oikein kastumatta päässyt, joten seurustelimme. Tarjosin lahjateetä lämmikkeeksi. Jutustelu liikkui.
Sitten illan kähmässä pari naishenkilöä saapui työpäivän päätteeksi katsomaan maalauksia. Toinen heistä oli jopa myöhemmin tuomassa näyttelyään galleriaan. Kerroin, että olen Rantasalmelta. Tunnetko hänet? Oletko hänen tyttärensä? Tunnen! Olen! Kauan sitten kuolleen isäni hyvän ystävän miniähän hän oli. Voi, miten lämmin ja herkkä hetki! Yllätys ihmeellinen. Meillä olisi riittänyt juttua tuntikausiksi, mutta juttelemme sitten kun tapaamme taas toisemme. Pää on avattu. Ja kuten aina, asiaan liittyy valokuvaaja Emil Tolvanen, jonka näyttelyä pidin Rantasalmella kesällä. Minulla on tiedossa Emil Tolvasen valokuvia isäni ystävästä. Epäilen, ettei heillä ole juuri näitä. Ja ehkäpä heillä on joitakin sellaisia, joita minulla ei ole vielä.
Pienistä hetkistä koostuu helminauha, jonka arvo on suurempi kuin minkään muun eteentulevan, sanoi toinen vierastani. Se pitää vain osata nähdä. Kiitän sydämestäni galleriaan poikenneita. Sain heiltä paljon. Niin paljon, ettei yöllä meinannut tulla uni silmään.
Eilen meillä oli avajaiset Akvartissa. Minua liikutti valtavastise, että tapasin naapureita, joiden kanssa olen ennen ollut paljon tekemisissä. Ennen tarkoittaa yli 20 vuotta sitten. Oli niin ihanaa, koska välimatka tai -aika ei merkinnyt mitään. Me tapasimme ja jatkoimme keskusteluamme ikäänkuin olisimme tavanneet eilen.
Näyttelyni, josta piti tuleman isompi, kaikessa rauhassa tehty, tuli toisenlainen. Siitä tuli pieni ja vaatimaton. Kuitenkin olen siihenkin tyytyväinen, koska se on innoittanut minua jo nyt ostamaan isoja arkkeja akvarellipaperia. Joku idea on alkanut kyteä päässäni ja kertoo tulevasta. Hiljaa vielä, mutta kertoo.
Kahden olkapääleikkauksen jälkeen, kuvittelee jo, ettei ikinä tunne iloa maalaamisesta, väreistä, pensseleistä, maisemista, tunnelmista. Eräänä päivänä vaikeudet ovat kuitenkin takana ja mieli kääntyy kohden tulevaa. Sepä vasta tuntuu mukavalta. Ne ihmiset, joiden ei ole koskaan tarvinnut pelätä menettävänsä käden toiminnot, eivät voi tajuta sitä onnea, kun käsi toimii kuin ajatus.