Arkisto » marraskuu, 2013 «

Viime sunnuntaina istuin tuvassani. Odottelin myrskyn puhkeamista. Ja sehän puhkesi. Puut, isotkin, taipuivat melkein kaksinkerroin. Mielessäni oli Asta-myrsky ja monet muut. Kuulin, kun maa tömähteli ympärilläni. Keittiön ikkunasta näin männyn kaatuneen juurineen. Mitähän vielä menee? Olin katsonut netistä ohjeet. Älä mene ulos? Isuin ja odotin.

Serkkuni tuli ja kysyi, olenko käynyt ulkona. Sanoin, etten ole uskaltanut. Tule! Menimme katsomaan tuhoja. Paikasta, mistä keväällä oli myyty metsää, useat puut olivat kaatuneet. Ne olivat onneksi pieniä mäntyjä, eivätkä kuusipuita, joiden pitäisi vielä kasvaa tukeiksi. Tuho ei ollut suuren suuri sittenkään. Parikymmentä puuta; osa juuret ylhäällä, koska ei ollut vielä routaa maassa.

Se, se tässä korpeaa, että olin juuri ennen myrskyä päättänyt, etten enää tee risusavottaa metsässäni. En jaksa. Nyt edessä on taas kova urakka, koska puiden juuretkin ovat ylhäällä. Jätän työn kevääksi, ehkä sitten taas jaksan puuhastella metsässäni.

Tulin siihen tulokseen, että ainakin kahta asiaa on varottava. On varottava sanomasta: Ei enää! Ja on varottava toivomasta mitään. Toiveet saattavat toteutua. Ja nehän toteutuvat aina ihan omalla tavallaan. Olin nimittäin ajatellut jo vuosia arboretumia. Olisipa hienoa saada tontille joitakin arvokkaita, erikoisia puita! Ongelmana oli tilan puute. Kaikkialla kasvoi paljon puita.  Mutta nyt puiden myynnin ja myrskyn jälkeen ”arboretumille” tuli tarpeeksi tilaa. Ystävältäni Markulta olin jo saanutkin muutaman erikoisen pähkinäpuun taimenen, joilla ei ollut ollut kasvupaikkaa. Nyt on! Kun vielä olisi voimaa ja aikaa tehdä työ! Lepään talven ja keväällä, jos se suodaan minulle, jatkan pienessä metsässäni puuhastelua. En Ikinä lopeta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Osallistun parhaillaan Mikkelissä, Valokuvakeskuksessa, Etelä-Savon valokuvaajien näyttelyyn. Keväällä siihen piti ilmottautua. En tiennyt mitä tuleman pitää. Minkälainen jyrytys, minkälaisia kuvaajia, mitä näyttely tullee sisältämään? Halusin esille ”Maan ja veden väkeä”. Jyrytin itse yhden pois ja jäljelle jäi neljä naapuriani täältä Haukiveden rannoilta.

Avajaisissa oli mukava todeta, että työni kiinnostivat sekä nuoria, että vanhempia ihmisiä. Olin siellä aivan tuntemattomien ihmisten ja valokuvaajien keskuudessa; Savonlinnan Fotokerhosta ei ollut ketään läsnä.  Se hänmmästytti, todellakin tämä näyttely on pitkästä aikaa Etelä-Savon valokuvaajien aluenäyttely. Miksi yhteisnäyttelyt on unohdettu? Siksikö, että valokuvamme eivät yllä tarpeeksi hyvälle tasolle? En usko tätä, koska tässäkin näyttelyssä on upeita töitä. Vai siksikö, ettei valokuvaa arvosteta? Tuohonkaan en usko, kun olen jostakin lukenut, että valokuvaajat saavat eniten avustuksia Suomessa ja että suomalainen valokuvaus on korkeassa kurssissa maailmalla.

Toivon tälle aluenäyttelylle jatkoa. Samoin kuin toivon Etelä-Savolaisten kuvataiteilijoiden vuosittaisia aluenäyttelyitä. Se, että kaikki taide keskittyy kesällä  Savonlinnan Oopperajuhlien ajaksi Savonlinnaan, rasittaa. Kuka jaksaa kesällä käydä kaikki näyttelyt? Sanomalehdissä kerrotaan suurin otsikoin oopperasta ja vain oopperasta. Olen joskus yrittänyt käydä katsomassa Savonlinnan taidenäyttelyitä, mutta olen todennut; en jaksa. Ajankohta näyttelylle on mainio. Ja sekin on mainio idea, että samaan aikaan Valokuvakes-kuksen tiloissa on esillä nuorten kulttuurinäyttely. Nähtävää ja pohdittavaa on siis monenlaista.

Meni vuosia, etten pystynyt juuri tekemään mitään käsilläni (vaurioitunut oikea  olkapää). Tänä vuonna olen ikäänkuin haarukoinut omaa osaamistani ja tehnyt johtopäätöksiä siitä mihin suuntaan haluan mennä. Olen onnellinen siitä, että olkapääni on kunnossa. Ainakaan se ei estä tekemisiäni. (Koputan puuta tässä kohtaa.) Ja näyttely on siis viimeinen tänä kiireiseinä, opettavaisena vuotena 2013. Kiitos kaikille kiinnostuneille!

Ensi vuonna jatkan näyttelyitä. Tietysti. Ensimmäinen jo sovittu, on Rantasalmen kirjastossa helmi-, maaliskuussa. Näyttely on osin sama kuin se, joka oli viime kesänä Taigassa, Rantasalmella, Emil Tolvasen mahtavat valokuvat.