Arkisto » joulukuu, 2013 «
Muutaman päivän ajan on tuntunut talviselta. Itsenäisyyspäiväksi odotettiin runsasta lumisadetta, mutta siltä vältyimme. Lunta on maassa kuitenkin jo jonkinverran ja se tuntuu pysyvältä. Haukiveden lahdissa on jo jäätä. Miten vahvaa, sitä en ole ajatellutkaan mennä kokeilemaan, koska lumi satoi aivan heikon jään päälle. Rannassa on kuitenkin jo kymmenkunta senttiä. Minulla on sauna-avanto, jota pidän yllä koko talven ajan. Avanto on mielenkiintoinen juttu. Sitähän ei tarvitse hakata joka kerta auki, kun tarvitsee saunavettä niinkuin esimerkiksi saksalaiset ystäväni luulevat. Kun syksyllä tekee tarpeeksi ison avannon ja peittelee sen hyvin, se pysyy auki koko talven ajan.
Avanto on talven merkki. Samoin lämmittäminen. Puita saa kantaa sisälle joka päivä. Aamulla on ihanaa aamukahvin valmistuessa, sytytellä tulet ja sitten istuskella aamiaisella tulen räiskyessä uuneissa. Päivä herää, itätaivas näyttää päivän suunnan; on aika miettiä päivän hommat. Maalla sitä joutuu ottamaan aina huomioon kelin. ”Kelin aikana”, sanoi isäni ja se on vinha totuus. Moottorin ja veneen otimme ylös samana päivänä, kun järvi alkoi jäätyä, kasvimaan sain käännettyä ja seuraavana päivän maa jäätyi.
Eino-myrskyn puut kasattiin myös juuri ennen lumen tuloa. Olin nimittäin jo miettinyt kaadettujen puiden harjaamista puhtaiksi lumesta, jotta ne löytyisivät metsästä. Sitä hommaa ei tarvinnut tehdä, koska puiden ajaja huolehti aikataulusta. Puut ovat onneksi tienvarressa löydettävissä poiskuljetusta varten.
Nyt voi siis alkaa sisätöille odottamaan talven suuren Valojuhlan aikaa. Hedelmäkakku tuoksuu jo keittiössä ja villasukkia valmistuu teemalla järven valo.