Arkisto » helmikuu 11th, 2016«
Eilen illalla Savonlinnan Fotokerhon vuosikokouksessa voimme vain todeta, että viime vuonna kerhossamme oli hienoja tapahtumia ja samanlainen meininki tuntuu jatkuvan. Eräs ensimmäistä kertaa mukana ollut uusi jäsen antoi tunnustusta. Muistelin sitä aikaa, monta vuotta sitten, kun tulin fotokerhoon kuinka jännitti. Etupäässä siellä oli miehiä ja arvasin, että heidän kameransa olivat omaa luokkaansa. Minut otettiin kuitenkin hyvin vastaan ja koin, että olen tervetullut. Nythän jäseniä on jo yli kuusikymmentä ja puolet alkaa olla naisia. Kokous oli mukavan tuntuinen, vaikka itse jouduinkin puheenjohtajaksi, eikä minulla ole niin hirveästi kokemusta. Tunnelma oli hyvä kaikenkaikkiaan ja keskustelu sujui.
Hienoa on se, että opimme aina uusia asioita. Olen ollut laiska opiskelemaan, pakko myöntää; minua ei laitteet kiinnosta, mutta sitten kun alan pohtia jotakin uutta asiaa, huomaan, että on mukavaa osata käyttää kameraansa. Ne valokuvaajat, jotka ovat meitä opastaneet, ovat todella osanneet asiansa.
Se, mikä ihmetyttää itseänikin, on uudet näkökulmat. Välillä valokuvaus ei oikein kiinnosta; kamera ei ole edes mukana. Eräänä päivänä sitä ihmettelee; en ole tuota ennen huomannut. Se on mahtava tunne ja jos sen sitten saa mieleisenään kuvattua. Vau!
Tapahtuu myös jotakin outoa. Olin viime syksynä Roomassa modernin taiteen museossa, jossa oli rikotusta peilistä lattia. Sen päällä, upeassa vanhassa salissa, oli hienoa kävellä. Vaistomaisesti varoen. Otin ystävistäni muutaman kuvan. Kotona totesin, että eräs kuva, joka vaikutti vahingolta ja olikin; oli paras. Se kuva on niin salaperäinen. Siitä ei saa selvää kuvan ottajakaa. Kuvassa on jonkinverran väkivaltainen tunnelma, jonka upeat pylväät muuttavat kuitenkin kysymykseksi mistä oikein on kysymys. Valokin on hieno.
Omista kuvista löytyy aina myös sellaisia, joita ei muista ja jotka ovatkin uudestaan nähtyinä ihan hyviä.
Tänään en mennyt valokuvaamaan järveä, vaikka olisi pitänyt. Maisema on harmaa; jään päällä lunta ja hyyhmää: kerrassaan ankeaa. Ehkäpä huomenna kaikki on samoin?