Arkisto » kesäkuu, 2016 «
Tänään se oli, se paljon pelätty kokous, jossa kyläläisillä vain kuunteluoppilaan paikka. Mutta onneksi se ei mennyt ihan niin, vaan saimme myös muut ääntämme kuulumaan.
Jussi Heiskanen – ukkini – kääntyilee kiivaasti tuonpuoleisessa miettiessään nykymenoa. Perho oli hevonen, joka seisoi paikallaan ja odotti Jussin sanovan, eteenpäin. Perho ja Jussi ne sen Porosalmen tien tekivät. Nykymenolla kaivetaan, myllerretään, siirretään kuutioittain massoja, tasoitellaan ja kohta on tietä valmiina. Ennen jokainen metri vaati paljon ihmisen tekemää työtä. Tässä kohden haluan kunnioittaa ukkini Johanneksen muistoa pitkällä hiljaisuudella.
Tekisitkä sinä 4 km tietä ilman avustusta?
Kevään ajan olemme yrittäneet elää melusaasteen keskellä kotikylässäni. Pihamaalla ei ole voinut kehua nauttivansa luonnon kauneudesta, koska korvat olisi pitänyt sulkea. Nyt on hiljaista. Tottuukohan siihen, kun sitä koko ajan pelkää, että kohta se kolina taas alkaa?
Juhannuksen aika on pian. Muistan, kun Helsingissä asuessani odotin Porosalmelle pääsyä ja upeaa juhannuksen juhlaa. Eräänä kesänä me lapset ja nuoret teimme kaksi kokkoa ja naapurit tulivat veneillä niiden polttamista seuraamaan. Me olimme työstämme ylpeitä.
Kyläyhdistys teki sittemmin muutaman kerran kokon keräten puita lähialueilta. Sittemmin kokon teko on siirtynyt yrittäjille eikä kokko tunnu enää samalta kuin aiemmin. Tunnelma puuttuu.
Aurinko paistaa; saa mennä ulkotöihin nauttimaan kauniista päivästä. Risukasoja syntyy; ehkäpä ne voi juhannuksena polttaa kokkona?
Tänään meitä oli aika iso joukko Juvalla objektiivikoulutuksessa. Kiertelimme pihamaita ja rakennuksia etsien hienoja kuvauskohteita. Niitähän löytyi pihapiiristä riittämiin. Väsytti kuitenkin viime yön valvominen. Mietin yöllä Porosalmen entisiä aikoja ja juhlia.
Porosalmen kesäjuhlat olivat aina iso, hieno tapahtuma, jonne ottivat osaa kaikki lähiseudun ihmiset. Kesävieraat tulivat helsinkiläisine hienostelevine asuineen ruotsia puhuen. Mutta he tulivat ja nauttivat. Heinäladot olivat koristeltu koivuin ja niittykukin. Ongintaa ja kilpailuja järjestettiin. Kahvitilaisuus oli aikuisten juhlahetki ohjelman jälkeen. Ja ohjelma oli korkeatasoista puheineen, runoineen, nostalgioineen. Lopuksi tanssittiin hanurin säestyksellä. Eino Heiskasen saranissa oli notkuva lautalattia, joten parkettien partaveitset pääsivät siellä näyttämään taitojaan.
Tunnelma oli aito ja perinteitä kunnioittava, vaikka taustalla oli myös erimielisyyttä. Hulda-Maria Kaukonen poltti päreensä kun isäni otti ojanvarresta nuoria koivuja heinäladon koristeluun. Siitä hyvästä hän sai nimen risumuija. Tästä kuulin vasta pari vuotta sitten sedältäni. Osattiin käyttäytyä; kunnioitettiin vanhempia ihmisiä ainakin teoriassa.
Kuninkaankartanonkin tunnelmakin oli aito ja ystävällinen. Kukaan ei tullut kertomaan meille tarinoita kuninkaankartanon historiasta. Paikan uskottiin kelpaavan sellaisenaan latoineen, aittoineen ja vanhoine rakennuksineen. Koulutuspäivästä jäi hyvä maku. Kiitos talonväelle!