Arkisto » kesäkuu, 2017 «
Viime lauantaina setäni siunattiin viimeiseen lepoon. Olin hänen kummityttärensä ja hän aina muisti sanoa Kummintyttö. Me olimme tunteneet toisemme aina. Minä synnyin suurperheeseen, jossa sedät ja täti, ukki ja mummi vanhempieni lisäksi hoisi ja piti hyvänä. Ihan pakko sanoa: hyvin onnellinen lapsuus.
Mummini oli aina ihana valopilkku elämässäni ja myös setäni oli kekseliäs leikinlaskija. Hän tosin muuttui hyvin paljon avioiduttuaan ja pidin sitä muutosta luonnollisena silloin kun otetaan niin tärkeä askel. Samaan hauskuuden pitoon emme kuitenkaan koskaan enää päässeet. Setäni oli hyvä tanssija – meniköhän taito hukkaan, kun hän ei varmaan useinkaan käynyt tansseissa? Miten ihmisen elämä yleensä menee? Mitkä asiat vaikuttavat elämäniloon, apeuteen, herkkyyteen? Kuulin setäni lapsilta, että äiti oli perheen dominoiva pää, mutta että he saivat monta vuotta elää isänsä kanssa äidin kuoleman jälkeen.
Miltähän tuntuisi, jos olisi syntynyt perheeseen, jossa toinen vanhemmista on dominoiva ja toinen vain peesaa? Onneksi oma perheeni ei ollut sellainen. Mutta monia surullisia tapauksia olen nähnyt. Eräskin nainen sanoi hallitsevansa miestään silmillään! Hallita toista, kun voisi olla hyvä kaveri ja salliva puoliso.
Setääni saattoi lähipiiri ja monet meistä halusimme sanoa sanasemme läheisillimme edesmenneestä. Pappi otti esille mielenkiintoisen asian, jota olen usein pohtinut; mitä toinen ihminen opettaa minulle. Monesti ajattelee, että vain hyvät ihmiset opettavat, mutta myös ilkeät ja synkät ihmiset opettavat paljon. Heidän tavallaan en ainakaan halua elämääni elää. Sanotaankin, ettei kannata seurustella ihmisten kanssa, joilta ei saa muuta kuin pahan mielen. He ovat energiasyöppöjä ja usein sangen tietämättömiä vaikutuksestaan kanssaihmisiinsä. Vaikutusta, jonka he tietämättään jakavat, vaikuttaa vahvasti; me osaamme erottaa aidon epäaidosta, Aina!