Arkisto » syyskuu, 2017 «
Eilen ystäväni toi minulle Sprengtportenin Savon Kartat. Kartat ovat Haapaniemen Kadettikoulun tekoa, siis 1700-luvun loppupuolelta. Parhaat kartastot tuohon aikaan. Porosalmi on jatkuvan kiinnostukseni kohde. Toki tiesin jo vanhastaan monia, erilaisia karttoja Rantasalmen raja-alueista tuolta ajalta.
Tässä siis vanhimmat tarkat kartat Porosalmelta ja Rantasalmen kirkonkylältä. Karttojahan käytettiin vakoilutarkoituksiin. Sprengtporten oli sanonut: ”Maa pitää oppia tuntemaan rauhan aikana. Kun sota sitten syttyy, on voitto tällöin varmempi. Ilman tätä tietoa ovat parhaimmatkin toimeenpiteet turhia.”
Tänään on taas ”huikaiseva” tiekokous Rantasalmen kunnanvirastossa. Sinne me porosalmelaiset ritirinnoin, ilonmielin kiirehdimme päättäminen jo valmiiksi suunnitellun tienvalaisemisen. Mielenkiintoista asiassa on se, että tien osakkaat eivät ole olleet tietoisia suunnitelmasta. Kesällä vuosikokouksessa valaistushuhujen perään kysyttiin, mutta tieisäntä sanoi, ettei valaistusta tule? Miten tällainen suhtautuminen meihin porosalmelaisiin on mahdollinen? Olemmeko niin turhaa kansaa Rantasalmen kunnalle, ettemme edes ansaitse rehellisiä vastauksia? Olen syvästi huolissani kunnan eettisistä valinnoista.
Mutta kokouskutsussa kerrottiin ilouutinen, se ei maksa kyläläisille, koska rahoitus voidaan ottaa jo päätetystä rahoituksesta? Miten tämäkin on mahdollista? Eikö rahoitushankkeen rahat ole tarkoitettu vain siihen hankkeeseen, johon ne on haettu? Onko yritysmaailmassa ja kunnassa erilaiset säännöt kuin tavallisella ihmisellä? Kannattaako yleensä olla rehellinen missään asiassa? Vaikuttaa siltä, että se joka osaa kertoa tarunhohtoisia, kuvitteellisia tarinoita, sellaisen yritys palkitaan ja rahoitetaan kaikella kunnioituksella. Miksi? Miksi aitous ei riitä?
Muistan kuitenkin erään kouluttajan sanat, jotka kantavat minua: Kukaan ei voi varastaa persoonallisuuttasi ja huijari tunnistetaan ennemmin tai myöhemmin.