Arkisto » tammikuu 9th, 2018«

Pitkästä aikaa tuntuu talvelta. On tyyntä ja valoisaa, sen aikaa kun on. Yöllä olin hereillä ja näin upean puolikkaan kuun. Viime syksynä ei ollut ollenkaan kuutamoöitä. Tai ehkä oli, mutten minä niitä havainnut. Taivas aina pilvessä. Muistan lapsuuden ajatukset taivaan kuvusta, joka kaareutui tähtineen pään päällä. Se turvallisuuden tunne pysyvästä. Nykyisin, kun voi seurata EarthGlobal sivustoja; siellä näkee sekä saasteet että ilmavirtaukset, lämpötilat ja kaiken muunkin; turvallisuuden tunne on häipynyt. Kiina on valtavan saastunut alue. Muitakin alueita on, muttei Kiinan laajuudella.

Muistan lapsuudesta puhtaan luonnon – eikä siitä ole vielä kauan. Sen kuinka voi huoletta syödä luonnon antimia, leipää, juureksia ja kasviksia lehmänlannalla kasvatettuja. Nyt, kuin itsellä on allergiat lisääntyneet, miettii mistä kaikki johtuu. Olin jo nuorena hajusteyliherkkä. Muistan, kun olin serkkujeni häissä ja päähän alkoi koskea. Se ei ollut mitään tavallista särkyä – itseasiassa en pode päänsärkyä yleensä – vaan ehkäpä migreenin kaltaista hätää.

Tulimme häistä kotiin ja minä juoksin rantaan ja järveen uimaan; pelastaakseni itseni. Päänsärky lakkasi heti. Sitten muistin, että enoni vaimo oli laittanut minulle hajuvettä, runsaasti. Ja muutamat muutkin kerrat selvittivät minulle, kuinka herkkä olin hajuille.

Sinä iltana oli tavattoman tyyntä ja siellä järvessä ollessani, kuulin kuikkien huutavan lahdella, huutavan ja kutsuvan. Jäin seuraamaan, mitä tapahtuu. Naapuritkin olivat havainneet jotain erityistä. Istuimme rannalla ja katselimme, kun kuikkaemot opettivat poikasiaan lentämään. Se oli huikea näytös. Emot sukelsivat pitkiä sukelluksia ja uudesta paikastaan kutsuivat poikasia luokseen. Ja poikaset, joita oli kaksi, juoksivat veden pintaa ja yrittivät nousta siivilleen ja aina välillä vähän onnistuivatkin. Se oli iltanäytös, jota en sellaisena ole koskaan myöhemmin nähnyt.

Kaksi muistettavaa samalta päivältä: hirveä ja hyvin upea.

Voi, jospa ihmiset tajuisivat olla tuljaamatta hajusteita! Monta kertaa on tullut melkein pakokauhu, kun jokin esim. bussissa aiheuttaa ahdistusta. Hajun aiheuttajaa ei välttämättä tiedä, mutta sen tietää, että on paha olla.