Tämä kesä on ihana. Ihmisen kannalta, jolla ei ole maanviljelystä. No! Onhan tässä pieni puutarha, jota yritän pitää yllä. Puutarhani on kiinnostanut myös ympäristöä. Naapurin tontilla asuu jänis, jonka polku omalleni on todella käytetty. Aamulla ani varhain pupu saapuu polkua pitkin pihalleni; tarkastelee ympäristöä; näykkäisee kasvaista herkullisia palasia ja suuntaa puutarhaan. Pupulle maistuu karviaiset ja mansikat, porkkanan ja perunan varret, salaatti ja lehtikaali. Kun tulin pieneltä matkalta ihmettelin, miten mansikkapenkille oli käynyt. Se oli nimittäin ihan tyhjä raakileistakin. Selvisihän sekin! Sorkkaeläin, ilmeisesti kauris oli käynyt herkuttelemassa puutarhassani. Toinen rivi mansikoita oli sentään tuholta säästynyt. Ne vain ylettyy, ne eläimet, vaikka laittaisin lavoihin taimet. Onneksi taitaa tulla mainio vadelmakesä ja mustikoitakin on luvassa!

Kesä on ihana siksikin, että voi tehdä järviretkiä lämpimässä säässä. Viime kesänä ei oikeastaan tehnyt lähteä sateiselle ja tuuliselle Haukivedelle; tänä kesänä kyllä. Kalastustakin olen yrittänyt ja saanut muutamia pulikoita ja yhden kelpo hauen ja saanut valmistettua savuhaukikeittoa, joka on niin herkullista että!

Juhannuksen onnettomuudet ovat kuitekin vielä alitajunnassa. Eilen näin jotakin kellumassa Parkunselällä ja vaikka tiesin, että hukkunut on löydetty, ohitin, onneksi vain kasvin, huolissani.

Julkaistu 11.7.2018 | Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Kesän iloja