Arkisto » marraskuu, 2018 «

Eilen olin Savonlinnan Fotokerhon kokouksessa. Oli todella upea ilta, kun kerhomme jäsen näytti perhoskuviaan ja opimme vähän alkeita videon teosta. Onneksi on valokuvaus harrasteena. Maisema, tila, aika, valo, mielentila, kohde jne. kaikki vaikuttavat valokuvan syntyyn. Perhoskuvia katsellessa tuntui ihanalta; ei ollut kiirettä, kuten ei ollut ollut kuvaajallakaan. Vieläkin on mukava mieli.

Laitanpa omankin kuvan tähän elokuulta, tältä syksyltä. Oli hieno syksy lämpimän kesän jälkeen. Vankikallion takana illan kajo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

rakennettiin 1990-luvulla.  Porosalmen kylätoimikunnan jäsenten ja kunnan avustuksen avulla pystytettiin myös näkötorni. Geologit kertoivat Porosalmen kallioiden ikiaikaisesta historiasta ja poluilla kävelimme varoen vahingoittamasta luontoa. Koululaiset saivat mahtavan tietopaketin Suomen maaperän historiasta ja kirkonkylälle rakennettin hieno näyttely, joka sekin on kuopattu

Valitettavasti geologinen luontopolkukin on nyt muisto vain. Eilen kävellessämme alueella totesimme polun tuhon. Porosalmen hienoin kallio, jossa kasvoi harvinaisia kasveja kuten vuorimunkkia,  suoranainen aarre, oli rakennettu täyteen aurinkopaneeleita. Geologisen näyttelyn taulu oli sysätty maahan. Taulussa luki ”Alati muuttuva maisema”? Kuin pilkaksi. Maisema paikalta Haukivedelle ja Pirunkirkkovuorelle oli tuhottu. Entiset aidot polut olivat murskattu isoilla traktorin pyörillä. Korvaamaton oli tapahtunut. Me emme koskaan näe enää näiden kallioiden kauneutta. Muutoinkin on melkein mahdoton löytää jälkiä geologisesta luontopolusta ellei tunne maastoa. Ja polun loppupuoli on jo ajat sitten ammuttu ja murskattu murskeeksi.