Arkisto » huhtikuu, 2019 «
Kososen bussilla Tukholmaan ei ollut hullumpi ajatus. Yön aikana ennen lähtöä oli luvassa lumisadetta jopa 30cm, mutta onnekseni ei satanut aivan niin paljon. Sää ei ollut kuitenkaan keväinen yhtään. Kallislahdesta bussiin kyytiin ja matka alkoi mukavasti. Ystäväni tuli matkaan Mikkelistä. Ajon aikana Helsinkiin aurinkokin näyttäytyi.
Oi miten ihanaa oli astua laivaan ja seurata keulabaarista laivan irtautumista rannasta. Avomeri! Tuttu Lauttasaaren ajoilta. Lokit! Aurinko! Kaikki kevätretken osa-alueet olivat paikallaan. Matkaa mainostettiin tanssiristeilynä ja niinpä myös tanssimme. Menomatkalla vain vähän, jotta jaksaisimme kulkea Tukholmassa. Kososen bussi vei meidät halukkaat keskustaan, josta oli lyhyt matka kävellä Kansallismuseoon. Siellä olin käynyt viimeksi päivänä, jona juhlittiin museon 200-vuotis päivää. Se olikin varsinainen juhlapäivä; olin varmaan lähes ainoa turisti, joka kehtasi käydä kysymässä sisäänpääsyä. Carl Larssonin näyttely avattiin samalla. Kunkkuparikin oli käynyt, mutta lähtenyt jo pois. Ruotsin Kansallismuseon johtaja on suomalainen.
Museo on upea ja sen näyttelyt myös. Mikä aarteiden paljous! Mutta turisti, jolla on aikataulu, joutuu kiiruhtamaan näyttelyn läpi nopeasti, jos sen aikoo nähdä suurinpiirtein kokonaan. Jag talade svenska hela tiden och det var skönt därför att jag kunde ännu liten! Kahvilan voileivät ja ihana kahvi virkistivät matkalaisia näyttelyn lomassa. Onhan Kansallismuseon näyttely myös osa suomalaisten historiaa. Tukholmassa oli muuten tavattoman kylmää.
Kotimatkalla ensin spa-osastolle lepuuttamaan jalkoja ja sitten tanssimaan oikein kunnolla. Upea italialainen show aloitti illan ja sen jälkeen alkoi oikea Abba pyöritys. Tanssimme koko illan viimeiseen tappiin saakka. Ehkä en enää koskaan enää jaksa, mutta nyt vielä jaksoin sydämeni kyllyydestä.
Matka oli ihana! Se oli kevätretki! Tukholmaan pitäisi mennä ainakin kerran vuodessa. Sen museot ovat upeat ja moneen on vapaa pääsy. Syksyllä ennen kuin kaikki jäätyy pitäisi lähteä nauttimaan elokuun tunnelmista laivalla.
Hämmästyttävää miten nopeasti kukat nousevat maasta. Aamulla on kova hanki pakkayön jälkeen; iltapäivällä maa on sulanut ja muutama krookus on jo kukassa. Tänään niitä on jo monta kymmentä! Istuttelin syksyllä uusia sipuleita siinä toivossa, että saisin uuden kukkamaan aitan nurkalle. Niinhän siinä kävi, että ainakin jotkut ovat nousseet, mutta minne joutuivat narsissit; niitä ei ole toistaiseksi yhtään?
Keväällä on oltava tarkkana, ettei väsytä itseään liiaksi maatöillä. Haravoida pitäisi siellä ja täällä, mutta sitten kun sen aloittaa ei osaakaan lopettaa ajoissa ja niinpä luita sitten kolottaa yöllä. Tänäänkin olen menossa vielä haravoimaan ja sitten lämmitän saunan ja vain nautin kevään äänistä; puron solinasta, lintujen laulusta, auringon iltalämmöstä ja tietysti pölyt pyyhkivästä saunasta. Ainahan pitää olla myös palkinto ahkeroinnin jälkeen.
on se kuu, jota olen aina rakastanut. Mummoni Suoma sanoi samaa. Hän kertoi, että talven pimeys ja käsityöt oli käyty ja huhtikuussa oli aikaa nauttia valosta. Silloin ei vielä voinut mennä puutarhatöihin; lehmät lypsivät vähemmän, oli aikaa itselle ja lepäämiselle. Itse rakastan huhtikuun pitkiä ja valoisia päiviä. Nyt voi suunnitella istutuksia ja ihailla maasta ponnistavia kukan alkuja. Tämän vuoden huippunopea on pikkuinen orvokki, joka kukkii jo. Serkultani Pirjolta sain valtavan määrän pikkunarsisseja, jotka ovat jo nostaneet umppuaan maan uumenista. Ihanaa! Eräänä lumettomana talvena sipulit menehtyivät ja vain yksi vaivainen nousi. Silloin tuntui pahalta. Helsingissä käydessäni sai jo ihailla lumililjoja, jotka kukkivat runsaina ainakin Ruskeasuolla. Ennen vanhaan kun olin pikkuinen kuljin kukkien perässä kotikylässäni koko kevään.