Arkisto » huhtikuu 8th, 2020«

Keväinen kotiympäristö on haastavaa tekemistä. Ei vaivaa kovin kuitenkaan yksinäisyys kun on kiirehdittävä hommasta toiseen. Eilen luin jostakin päivityksestä, että ylellisyys ei maksa mitään. Kuinka totta se onkaan; puhdas ilma, keväinen kasvun ihme, lintujen laulu ympärilläni tekee työn teosta juhlaa. Ihmeellisisntä on Porosalmen hiljaisuus. Monen vuoden iänikuisen rakentamisen ja sen aiheuttaman melun jälkeen luonnon rauha tuntuu lahjalta, varsinkin nyt kun stressiä on kaikesta ja varsinkin kun ympäristön suojeleminen on unohdettu. Tuntuu siltä, että rakennetun ympäristön on yllettävä jokaisen mökkiin. Johtojen ja linjojen verkosto on valtava ympärillämme.

Sinivuokot ja näsiät aukeavat jo pikkuhiljaa. Sitten alkavatkin jo nousta narsissit, esikot, krookukset, rentukat, scillat ja tietenkin myös leskenlehdet. Istutin syksyllä uusia sipuleita kukkapenkkeihin. Nyt en edes muista mitä kaikkea, joten on valtavan kiinnostavaa odotella kukkaloistoa.

Valo on ihmeellinen voima. Niinä päivinä kun on aurinkoista olo on voimakas, mutta tässä eräänä päivänä, kun matalapaine hallitisi, tuntui, ettei jaksa tehdä mitään. Tänään, kun on taas lämmin ja aurinkoinen päivä, pitää yrittää olla kohtuullinen töissään, muuten väsyy heti alkumetreillä. Eilen posti toi tilaamani Raivan, jolla menen harventamaan pienoista koivumetsikköäni. Raiva on mahtava vempele, koska se on äänetön työväline, jonka teho on mahtava – eikä tule edes hiki, kun sitä käyttää. Komentelen itseäni joka päivä ystävällisesti: ”No niin Riitta-Kulta, eikun hommiin!”