Arkisto » toukokuu, 2021 «
Eilen naapurini kertoi, että Koiralammen vesi on puoli metriä korkeammalla rakennetun tien takia. Nyt vesi valuu tien yli ja tulee laskuojaa myöten puutarhani ohi rantaani. Vesi on ruskeaa.
Uusi retkeilyreitti rakennettiin kotitieni Saunaniementien kautta läheisille vuorille ja sieltä sitten rakennettiin uutta tietä Porosalmen tielle. Hiekkaa ajettiin telaketjukuormureille päivätolkulla; joten tiekin meni rikki. Ei ollut tullut tien teettäjälle mieleen katsoa karttoja tuolta alueelta ja huomata esim. sitä, että suoalue on arvokas, suojeltava luontokohde. Tien alle ei myöskään muistettu lisätä siltarumpua, joten tie pysäyttää veden valumisen. Ja kun ja jos koko vesimassa purkautuu, se purkautuu kaikella voimalla tuhoten lähialueeni ja rantani mutavellillä. Yrittäjälle ja kunnan vastaaville on ilmoitettu, mutta pelkään, ettei tarvittaviin suojatoimiin ennätetä ajoissa ja joudun kärsimään todella mittavasta katastrofista. Olen hirveän vihainen!
En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut tänne. Tänään aloitan taas kertomaan elämästä Porosalmella, kotikylässäni. Oli pari ihmeellistä päivää ilman melusaastetta. Ulkona sai nauttia linnunlaulusta, kevään äänistä, laineiden liplatuksesta ja hiljaisuudestakin.
Kylässämme rakennetetaan. En tiedä mitä, koska en ole uskaltanut mennä katsomaan tarkemmin. Ainakin teitä ja ns. retkeilyreittejä on ilmaantunut lähiympäristöönkin. Oma tiemme on rikottu ajamalla hiekkaa vuorille? kuorma-autoilla, ketjutetuilla renkailla. Näistä reiteistä ei edes naapureille kerrottu etukäteen. Kysyttiinkö tien käytölle lupaa – ei ainakaan minulta, maanomistajalta.
Täällä porataan kallioita ja sitten ne kalliot räjäytetään ja räjäytetty materiaali murskataan. Työn aikataulu on 7.00 – 22.00. Tauotta! Kerrotaanko meille kyläläisille etukäteen meluhaitoista? Ei kerrota!
Olen ihmetellyt omassa kehossani tapahtuvia muutoksia ja ne ovat huolestuttavia. Melusta, kun se on pahimmillaan, tulee verenpainetta. Havahduin siihen viime keväänä ja taas tänä keväänä, kun kallioiden poraaminen alkoi. Hiekka, jota kuljetetaan avolavoilla vuodesta toiseen, leviää ympäristöön ja hienoin osa leviää joka suuntaan. Kun kävelen ulkona, tuntuu, että pitää sylkeä koko ajan limaa l. pölyallergia vaivaa.
Ajattelen matkailijoita, työntekijöitä, perheitä, jotka asuvat alueella, mitä meille tapahtuu tällaisessa ympäristössä, joka on kuin avolouhos. Ei rauhallinen, hiljainen, puhdas matkailukohde, jollaiseen itse ainakin haluan mennä.