Eilen osallistuimme kylätien vuosikokoukseen. Harmitti jo mennessä, koska asiat on jo päätetty ja tehty ennen kokousta. Saimme kuulla ennen kokousta, että päättäminen on demokraattista, vaikka tapahtuukin jälkikäteen? Tämän oli sanonut eräs virkamies. Porosalmen tie on hyvässä kunnossa, ei siinä mitään. Menettelytavat suunnittelussa ja toteuttamisessa ovat  tavalliselta kulkijalta pidetty salassa. Ja kun uskallat vaatia parempaa hallintoa saat ikävän ihmisen maineen. Erikseen ovat ne, jotka eivät käy kokouksissa ja kehuvat lopputulosta erinomaisena. Mutta saahan sillä tavalla hyvän ja pidetyn ihmisen maineen.  No, se joka tietää historian ja muistaa tienteon alkutaipaleen ja on ollut mukana, tietää aika paljon enemmän kaikesta. Ukkini Johannes Heiskanen kertoi, että Tolvanen, joka asui Paastaipaleen torppaa, oli haastanut hänet ja Heiskaset. Tahvo Tolvanen oli rohjennut sanoa jossakin tilaisuudessa, että kyllähän ne Heiskaset ovat jottai olevinnaa, mutteivat sua ies tietä. Ukki oli alkanut miettiä siitä hetkestä tientekoa. Suurimmat vastustajat olivat sisarukset Hulda-Maria ja Eino, koska heidän maittensakin läpi oli tie tehtävä. Muistan, kun Hulda-täti itki meille lapsille, kun hänen puunsa on jumala kasvattanut ja isä antanut; niitä ei sua kukkaa kuatoo. Lapsena jo puhe vaikutti oudolta. Ja sen jälkeen vielä paljon oudommalta, koska heidänkin jälkipolvensa ovat tietä käyttäneet ja nyt jopa Einon jälkipolvi on  päättämässä kaikesta tiehen liittyvästä. Tietysti on liikaa vaadittu sellainen, että asioista sovittaisiin neuvottelemalla. Me emme vielä tiedä kuka Heiskanen tai joku muu hallinnoi Porosalmella vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Ne, jotka elävät näkevät.