Eilen valtaisa pölypilvi lensi Rantasalmen kirkonkylän yli ennenkuin alkoi tulla rakeita. Olin juuri lähtenyt ulos museolta ja sain kokea tämänkin. Onneksi sade loppui pian ja pääsin melko kuivana kotiin.
Olen ollut tekemässä parina päivänä Emil Tolvasen valokuvista koottua näyttelyä Rantasalmen kotiseutumuseolla. Avajaiset ovat lauantaina. Piti lähtemäni Helsinkiin mummottelemaan, mutta keikka onneksi peruuntui ja saan keskittyä tekemään näyttelyä kaikessa rauhassa. Jalat olivat turkasen kipeät kun kävelin bussilta kotiin; näyttelyn teko on ravaamista.
Kun katselen ikkunastani juuri nyt; harmaan sävyiset pilvet kehystävät järvimaisemaa. On siellä sentään pari punervaa hippusta; kuukauden kestäneestä kuumasta kesänalusta ei ole enää merkkejä. Sade on tarpeeseen. Omakin suoperäinen kasvimaa kärsi veden puutteesta kastelusta huolimatta. Odotan mansikoita, joita ei ole pariin kesään jaksanut tulla sateen takia. Voihan olla, että mansikat ovat jo liian vanhoja eikä nytkään tule. Laitoin kuitenkin lannoitusta ja kalkkia, joka nyt imeytyneen sateen jälkeen kasveihin.
Emil Tolvanen valokuvaajana kiehtoo aina. Ne samat kuvat, jotka ovat olleet jo näyttelyissä syksyllä, kiinnostavat yhä. Saa nähdä, miten näyttely vetää yleisöä katsomaan? Kuvia katselemalla ja tunnistamalla ne, saa tietoa entisistä ajoista ja paikan historiasta. Vartialan tupa oli toinen Heiskalan taloista, jossa isoisovanhempani Erikka ja Albin asuivat elämänsä viimeiset vuodet 30-luvulla. Vartiainen oli toiminut siltavoutina, asunut Porosalmella 1800-luvulla ja saanut 12 lasta, joista kukaan ei mennyt Heiskasen kanssa naimisiin. Talo purettiin 30-luvun lopulla ja sen uudisosa siirrettiin tyttären Hulda-Marian kesäpaikaksi ja nimettiin Pääskyläksi.