Olin eräänä iltana vetämässä uistintani Haukivedellä. Oli ihana ilta. Tyyntä, lämmintä, tuoksuvaa ja rauhallista. Kaloja en saanut. Tietenkään. Kiertelin aika pitkän matkan ja päädyin Kaarnetsaarenkin ohi. Kappas vain sinne oli parkkeerattu houseboat. Näin sen ensi kerran livenä ”laiturissa”. Minun mielestäni se oli hirveän ruma – aivan kuin 70-luvun rivitalon pätkä. Pari ihmistä istui ”terassilla”.

Ihmettelen, enkä mahda mitään sille, että ihmettelen negatiivisesti asuntotasoja. Veneet ovat virtaviivaisia ja ne on suunniteltu liikkumiseen. Ihmiset veneissään ovat ylpeitä menopeleistään. He joutuvat huoltamaan, varomaan kolhuja, maksavat aika paljon veneistään mutta veneet kuuluvat järvelle. Asuntotaso näyttää laiturilta, jolle on pykätty se rivitalo isoine ikkunoineen.

Kuulin, että houseboat maksaa paljon. Se käyttää sähköä? Se tarvitsee tyynen paikan sijakseen. Lahti, jonne se on parkeerattu on kuin jonkin koti, sinne ei ole ikäänkuin muilla asiaa. Harmillista. Miksi Kansallispuistot eivät saa olla sellaisia niinkuin niiden pitäisi olla.