Toissapäivänä kesä loppui kuin seinään. Ei huvittanut mennä edes ulos. Eilen taas sää oli kohtuullinen, jopa lämmin. Ja tänään sataa. Joutsenet seilaavat lahdella, kuikka kalastelee rannassa; vielä on vihreää ja ensi viikolla luvassa lämmintä. Toivonpa, että sääennustus toteutuu.

Kesä on ollut antelias. Keväällä puiden ja pensaiden ihana kukkaloisto; juhannusruusu kukki tuhansin kukin, kultasade sadoin upein norkoin ja niittykukat koko kesän ajan. Marjakausi on ollut runsas ja se vielä jatkuu. Puolukat parhaimmillaan ja karpalot kypsymässä soilla. Säätila on ollut sateinenkin, mutta myös lämpimillä päivillä meitä on siunattu, joten sateiset päivät ovat kokonaan unohtuneet. Kesästä jäi ihana olo, vaikka meillä on ollut pandemia kiusana. Kesän aikana en ole juuri matkustellut; ainut pitempi matka oli rannikolle Öröhön, jossa sielläkin oli paras merikeli ikinä. Ihanaa oli uida kirkaassa merivedessä, jalan alla pehmeä hiekka rannalla; merilintujen äänet ympärillä.

Syksy tuo uusia haasteita, koska pandemia jatkuu jatkumistaan. Naapurini kertoi espanjantaudin kestäneen kaksi ja puoli vuotta ennenkuin se hiipui. Siihen asti kun tämä pandemia kestää, pitää löytää elämävoimaa ympäristöstä ja niistä aktiviteeteistä, joita harrastaa, ystävistä, jotka ovat karanteenissa samalla tavalla kuin itse jne. Valokuvaus on hyvä, moneen taipuva harrastus, josta ei haasteet lopu. Aion alkaa opiskella kieliä. Nyt on siihen riittävästi aikaa. Keskeytyksiä ei vain ole. Italian kieltä olen joskus opiskellut ja sitä aion jatkaa tänä syksynä. Haasteellista mutta palkitsevaa.

Ei kommentointia.