on aina katkeransuloinen, koska syntymäpäiväni aloittaa marraskuun ja tiedän, että kuukausi on vuoden mustin. Viime yönä myrskysi taas kunnolla ja äsken käydessäni ulkona sain suihkun taivaalta äkkiarvaamatta. Syntymäpäivänäni olin kuitenkin onnellinen; monet muistivat päivän ja meillä oli ihania keskusteluja ystävieni kesken. Vieraita tulee sitten myöhemmin.

Olen helpottunut, koska sain kesän remontit tehtyä loppuun. Kotikin alkaa olla kuosissa. Tavaran siirrot ovat kaikkein rasittavampia; niitähän joutuu tekemään loputtomasta remontin kuluessa. Remontti auttaa myös tavaroiden järjestelyissä; pääsee eroon turhista. Ja miten ihanan raikasta on, kun on pinnat ovat puhdistettu ja maalattu uudelleen, vaikkakin vaikka samalla värillä.

Onneksi on mielenkiintoista tekemistä, muutenhan tämä synkkä aika olisi raskas. Vanhat valokuvat jaksavat kiinnostaa. Monta albumia on vielä tekemättä ja monta diaa digitalisoimatta. Negatiivit ovat melkein valmiit, mutta niitäkin löytyi vielä ”valitettavasti” yksi iso laatikko. Valokuvaamisessa on jotakin ihanaa. Niiden avulla pääsee mukaan perheen historiaan ja ympäristön ja luonnon kuvauksella syvälle sisimpäänsä: siihen mikä on elämässä tärkeää. Valokuvat opettavat itsestä aina uutta.