Tämä joulun odotus herättää muistoja ja kysymyksiä. Viime vuonna, tasan vuosi sitten, kävin viimeksi Helsingissä ja Tampereella. Matka oli tapahtumarikas. Esittelin Emil Tolvasen kirjaa Helsinki-Rantasalmi seuralle ja muistelin nuoruuteni aikoja saman seuran tapahtumissa. Ne olivat hienoja aikoja ja opin Helsingin kulttuurista ja paikoista paljon. Silloin en edes oikein ymmärtänyt miten hienoja. Samana päivänä tapasin Ateneumin kahvilassa opettajani. Keskustelumme käsitteli omia ajatuksiamme elämästä ja taiteesta sellaisella tasolla, että yhä tunnen keskustelumme voiman.

Matkustin Tampereelle tapaamaan hyviä ystäviäni ja pääsin Tampereen tunnelmaan myös esim. Ostia-näyttelyn kautta. Tampereelle olin aina ennenkin päätynyt katsomaan hienoja näyttelyjä kuten esim. kiinalaisia ja egyptiläisiä hautalöytöjä. Näköjään minua kuljettaa esihistoria kaikkein eniten.

Tampereelta matkustin bussilla takaisin Helsinkiin tapaamaan myös ystäviäni Roomasta. He olivat tulleet viettämään hääpäiväänsä Helsinkiin ja Tallinnaan. Sää onneksi suosi; oli aurinkoisia joulukuun päiviä. Vietimme mukavan kahvihetken Espiksellä.

Entä nyt? Kotona, kotona, kotona… ja kuinka kauan? Vaikka ajatuksissa olisi tapaamisen tahtoa, vaikka muille jakaa, ei vain voi. Rantasalmella on havaittu koronaa. Aiemmin ei ole vielä kerrottu julkisuudessa mahdollisista tartunnoista. Olen menossa influenssa-rokotukseen ja kauppaan ostamaan ruokaostokset ainakin viikoksi. Sitten ei olekaan muuta menoa tiedossa.