Ihaninta on tavata jälleen niitä ihmisiä, joilla oli tapana käydä Taigassa Työväentalolla kymmenen vuoden ajan. He tulevat; he halaavat; he antavat tunteen: olet tärkeä vieläkin. Eilen, lauantaina, Taigassa kävi monta vanhaa tuttua.
Muistelimme mitä kaikkea Taigassa ennen vanhaan tapahtui ja millaisia näyttelyitä on ollut. Luokkatoverini Tuure muisteli, että olin myynyt paljon hänen puuveistoksiaan. Minä en muistanut sitä enää. Valokuvissa Tuure kuitenkin oli, kuten muistinkin, silloisen Taigan salissa.

Laskeskelin joka kesä kuinka monta ihmistä (noin suurinpiirtein) Taigassa kävi ja vähimmillään kävijöitä oli kesää kohden n. 2000 henkeä. Monista tuli kesäystäviä, joiden kanssa iloittiin Rantasalmen kesätapahtumista. Jotkut lähtivät kirkkoveneretkille, joita järjestin kerran viikossa parina kesänä. Kaunein niistä oli nuottaretki Kytöselälle. Tyyni tähtisadeyö kruunasi aamusoudun. Mukana olleet eivät voi sitä unohtaa.

Ja jo nyt olen tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa tulemme tapaamaan toivottavasti seuraavina kesinä.

Ei kommentointia.