Nopeasti aika on vierähtänyt tänä sateisena kesänä. Kukapa olisi uskonut, että näin paljon voi sataa. Nytkin sataa. Kesän hehku on hetken tuntunut vahvalta, mutta pian jostakin on puskenut sadepilvi ja se on sitten siinä.

Odotin Taigaan enemmän kävijöitä. Kesä, syrjäinen sijainti ydinkeskustasta, huono ja/tai liian vähäinen mainostus vai mikä lienee ollut vikana. Toisaalta ne ihmiset, jotka ovat tulleet näyttelyyni ovat olleet tyytyväisiä. Varsinkin valokuvat ovat olleet ihmisistä kiinnostavia.

Haikealtakin tuntuu ison työn jälkeen, mutta ehkäpä me saamme ja voimme jatkaa Ivanoffin rakentamassa talossa ensi kesänä. Uusia ajatuksia ja aikeita  on tietenkin jo ilmassa. Ja nyt on enemmän aikaa valmistautua uuteen näyttelyyn.

Mustikat kypsyvät. Liian nopeasti. Joku sanoi, että ne alkavat olla jo pehmeitä. Ennättääköhän sitä tarpeeksi nopeasti kerätä mustikkansa talveksi? Mikä on sen terveellisempää kuin metsän lahja meille ihmisille – mustikat. Näyttelyn jälkeen, iltaisin,  on aikaa onneksi myös rakkaalle harrastukselle – mustikoille.

Ei kommentointia.