”Kateuden riivaman oppi-isänsä professori Schlugenfiggerin kuoltua vuonna 1770 Heiskanen päätti – ihan vain vuosien varrella kehkeytynyttä pottumaisuuttaan – vetäytyä hakun varresta nauttimaan saavuttamansa aseman hedelmistä. Hänen työtään Itä-Afrikkaan jäi jatkamaan Hintriikkapiruvieköön Heiskanen (1756-1838), joka vähäisistä vuosistaan huolimatta oli jo melkoinen haka löydösten tekijänä.

Horatius Heiskanen ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan ryhtyi hankkimaan uusia kadehtijoita kirjailijana. Hänen kansantajuisia ja uraa uurtavia paleontologian käsikirjojaan on kautta aikojen myyty kymmenin tuhansin.

Horatius Heiskanen kuoli kunnian kukkuloilla Rantasalmen Porosalmella ensilumen peittäessä maata marraskuussa 1807. Hänen viimeiset sanansa jälkimaailmalle olivat: ”Minkä kaivoin, sen kaivoin.”

 

 

 

Horatius G. Heiskasen julkaisuja

 

-Die kunst, Ausserordentliches zu leisten, Heidelberg 1744

– H.G.Heiskanen – sein Weg  zum paläontologischen Spitzenerfolg, Lontoo 1780

– Dig it Baby, Dig it!,  Stratford-on-Avon1786

Was nun, verdammt nochmal?, Tukholma 1801

Kaivajan kaiho, Porvoo 1804″

 

Tähän päättyy Horatius G. Heiskasen henkilöhistorian kuvaus, mutta tapahtumat Taidekahvila Taigan  puitteissa jatkuivat vielä vuosia. Niistä kerrotaan seuraavaksi.

Ei kommentointia.