Tänään, kun olin kehystämässä melkein viimeisiä Eemil Tolvasen töitä, ajattelin kuinka sattuman varaista näyttelyn teko on. Vaikka on suunnitelma ja vaikka on vuosia näyttelyä ajatellut.

Ensiksikin kuvat. Valokuvia on n. 3000 kpl. Jotkut kuvat vain puhuttelevat enemmän ja ne tulevat valituiksi. N iistäkin joutuu väkisin pudottamaan pois suuren osan, koska näyttelyn kokoon vaikuttaa rahoitus. En saanut rahoitusta Taidetoimikunnalta, en Etelä-Savon Maakuntarahastolta, enkä Osuuspankilta. Sen sijaan sain apurahaa Rantasalmen kunnalta. Ne rahat riittävät juuri ja juuri kehyksiin ja kuvien valmistukseen. Kehykset vaikuttavat näyttelyn ilmeeseen. Niiden hankkiminen on kallista. Niskajumi pakotti lääkäriin Savonlinnaan ja matkalla poikkesin paperikauppaan, jossa oli erinomainen tarjous kehyksistä. Ostin mustat puukehykset siltä seisomalta. Kaupassa olleiden kehysten koko ja määrä vaikuttaa näyttelyyn. Sinänsä ne olivat äärimmäisen tyydyttävät kehykset ja sain ne edullisesti. Kotinurkista löysin tarvittavat suuret kehykset. Näyttelyn runko oli siinä. Kuvien valmistaminen ja näyttelyn suunnittelu jatkui kehysten koon ja määrän mukaan. Kuvia oli edelleen pudotettava pois. Harmitti, mutta tietäen näyttelyissä käyvien ihmisten kyvyn ottaa vastaan näyttelyn antia, valokuvien määrä saattaakin olla aika sopiva.

Eemil Tolvasen perhekuvat ovat hänen pojaltaan saatuja ja myös, mikä on ihanaa,  kotiseutuarkistoston kuvista löytyi joitakin. Eräs kuva on puhutellut minua hyvin paljon vuosien ajan. Olen puhunut perheelleni, että toivoisin olevani vanhana samanlainen ja kaikki tavarat äärellä. Kuvassa on Eemilin äiti Josefiina Tolvanen. Eräs rantasalmelainen nainen muistaa Josefiinan oikein hyvin. Hän oli hyvä , sydämellinen ja taitava ihminen. Hän piti paikat järjestyksessä. Luulen myös,  että hän oli se taiteellinen siulu, joka kannusti Eemiliä kuvauksen pariin jo nuoresta pojasta.

Perheestämme Porosalmella on lukuisia valokuvia. Niistä valitsin kuitenkin ne, jotka kertovat myös perheemme juhlista ja Torppari Tolvasen isäntäperheestä Eriikka ja Albin Heiskasesta. Liikuttavinta koko näyttelyn teossa on kuitenkin ollut se, että vasta vähän aikaa sitten tajusin Eemilin kuvanneen myös minut äitini kanssa vain kahden kuukauden iässä v. 1948. Toinen kuva, jossa itse olen vielä pienoisena äitini vatsassa, on äitienpäiväjuhlat Paastaipaleessa 1947.Molemmat kuvat tulevat näyttelyyn.

 

 

 

 
 

 

 

 

 

Ei kommentointia.